×

We use cookies to help make LingQ better. By visiting the site, you agree to our cookie policy.

image

"Helsinkiin" - Juhani Ahon kirjoittama romaani, Luku 2

Luku 2

Sill'aikaa oli Antti laivallaan jo aloittanut uuden elämän. Hän oli täydessä menossa Helsinkiin.

Jo keväällä oli hän päättänyt aloittaa uuden elämänsä. Hänen toverinsa olivat vakuuttaneet, että niin pian kuin saavat valkolakin päähänsä, alkavat he oitis elää uutta elämää. Ylioppilaaksi päästessä tapahtuu käännekohta heidän elämässään.

Koko kesän oli Antti odottanut sitä käännekohtaa. Mutta ei sitä kuulunut. Perheessä ei häntä kohtaan tapahtunut mitään muutosta. Äiti ja sisaret kohtelivat häntä niinkuin ennenkin, ja isä tahtoi ihan kuin tahallaan osoittaa, ettei hän pitänyt häntä sen suurempana herrana kuin ennenkään. Siinä suhteessa ei siis ollut mitään käännekohtaa huomattavana.

Oli se kuitenkin toisella tavalla tulemaisillaan. Näihin aikoihin hän rakastui »totisesti ja vakavasti» Almaan,

Jo koulussa ollessaan oli hän ollut rakastunut, mutta ei vielä »totisesti ja vakavasti.»

Ensi kerran tapasi rakkaus hänet viidennellä luokalla ollessa. Viides luokka vastasi entisen kimnaasin ensimmäistä luokkaa. Kimnasisteista kävi koululaisten kesken kertomuksia, että heistä melkein jokainen oli ollut kihloissa. Siitä puhuttiin ihmetyksellä ja kummastuksella. Antti joutui vertailemaan itseään ja heitä, eikä tahtonut viidennelle luokalle tultuaan saada rauhaa siltä ajatukselta, että hän, vaikka jo sai käydä arpajaisissa ja iltahuveissa, ei ollut edes rakastunut. Olisi hän suonut olevansa kihloissakin. Mutta mitäs nykyajan naiset! Ne tietysti vain laskevat vuosia, milloin pääsevät rouviksi. Uskollista, uhraavaa, odottavaa rakkautta ei enää ole olemassa, sitten kun kimnaasi muuttui lyseoksi. Sen sai Antti kokeakin, kun hän rakastui kaupungin kauneimpaan tyttöön, joka usein kävi sisarien luona. Vaikka hän käveli joka päivä rakastettunsa ikkunan alaitse, vaikka pyysi häntä joka tanssiaisissa toiseen franseesiin eikä sitten koko iltana tanssinut muiden kuin sisariensa kanssa, tai jos tanssi, niin jonkun kaikkein rumimman kanssa ja sillä välin pihtipielen takaa tuijotti, ei hän kuitenkaan saavuttanut vastarakkautta.

Välistä hän kyllä luuli, että ihanne oli häneen ihastunut, välistä hän oli siitä aivan varmakin, sillä ihanne kuunteli häntä hyvin ystävällisesti, kun hän kertoi kouluoloistaan. Ja niistä hän tavallisesti aina kertoi. Mutta sitten saattoi tyttö yht'äkkiä tulla hajamieliseksi, katsella aivan toisaanne päin ja kysyä huolettomasti, mitä se olikaan kuin herra Ljungberg oli kertonut … suokoon anteeksi … mutta hän ei kuullut. Antti uudelleen kertomaan kiltisti ja sydän solmulla samaa asiaa, vaikka ymmärsi, ettei se ollut ollenkaan mitään erinomaista ja vaikka kertoessa kyllä huomasi, että tyttö seurasi silmillään erästä nuorta tanssivaa maisteria. Ne kertoivat, että maisteri oli rakastunut tyttöön ja tyttö maisteriin, mutta sitä ei hän uskonut. Hän oli vihoissaan ihmisille, jotka eivät osanneet muuta kuin juoruta ja panetella.

Käyköön, miten käykin, päätti Antti yksinäisillä kävelyillään kuutamoisina öinä, kun valo loisti hänen ikkunastaan. Kun minä pääsen kuudennelle luokalle, niin minä kosin. Minä olen silloin kuudentoista vanha, ja hän täyttää yhdeksäntoista. Kolmen vuoden päästä ylioppilas, se on 19 ja 22. Silloin julkaisemme kihlauksemme. Neljän vuoden kuluttua maisteri, se on 23 ja 26 vuotta. Ei hän silloin ole liian vanha minulle.

Mutta ennenkuin Antti ennätti kosia, kosi maisteri tutkintoluvalla, sai tytön ja vei hänet vanhempainsa luokse maalle. Antti kulki muutaman päivän hattu takaraivolla ja ylenkatsoi, halveksi äärettömästi koko maailmaa. Silloin hän oli ensi kerran juovuksissa ja aloitti samalla tupakanpolton. Erään kumppaninsa kanssa he ostivat pullon punssia ja nousivat Kotkankallion paviljonkiin. Antti puhui eräästä suuresta surusta, joka hänellä oli, ja lausui ulkomuistista säkeitä Runebergin runosta »Svartsjukans nätter:»

Hvems är den stämma, som med ugglans låten till en förvirrad harmoni sig parar, beskrattande med återbrutna ljud din frid, din stillhet, dina vallmodofter? Det är den sorgsnes klagan, milda natt, det ar den olycksaliges förtviflan.

[Kelt' ääni, huuhkajan mi huutoin kera käy sopusointuun sekasortoiseen sävelin särkynein sun naurain rauhaas ja hiljaisuuttas, valmuntuoksujas? Se valitus on kurjan, lauha yö, oi, onnen-orvon on se epätoivo.]

Toveri tarjosi pullon suuta ja lausui vuorostaan:

Pois huolemme kaikki jo poistukohon vain riemua varten tää maailma on. Niin paljon, niin paljon on riemuja maan; ken hullu siis huolista huolisikaan?

Ken riemuita tahtoo, hän joutukohon ja juokoon; jo pullomme puolillaan on. Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa, kun siksi vain juoda ja riemuita saa.

Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat, ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat; mut muistaa jos voinee: nyt ne muisna juo! Ja muistosi sielläkin riemuja luo.

Antti joi ja veti henkeensä savua, niin että rintaa kirveli. Mutta seuraavana päivänä hän oli sairas. Äiti oli varma siitä, että hän oli vilustunut. Ja siitä lähtien piti Antin ruveta käyttämään villapaitaa.

Kesällä haihtui tämä rakkaus, kun Antti sai pyssyn. Ja toista vuotta piti väliä, ennenkuin uudelleen otti. Mutta silloin se ottikin »totisesti ja vakavasti.»

Sillä Pekan sisar Alma oli totinen ja vakava. Hänen sinisissä silmissään oli jotain äidillistä kiiltoa ja hänen koko olennossaan pehmoista, lämmintä hellyyttä. Hänellä oli pitkä, vaalea palmikko, joka valui alapuolelle notkahtelevia vyötäisiä ja taipui siellä niin miellyttävästi. Häneen rakastui Antti eräänä iltana, kun pidettiin puhdetta uunin hiiltyessä ja Alma soitteli salongissa. Hän soitteli pianoa ja lauloi samalla: »Kultaisessa kartanossa elää Ahti syvällä aalloissa.» Silloin tunne jo avasi silmiään, mutta heräsi vasta vähän jälkeenpäin. Antti oli sisarineen Pekan luona, jolle Alma oli taloutta pitämässä. Siellä oli lapsineen eräs nuori rouva. Kaikki tytöt hellyttelivät lasta sylissään, mutta ei kukaan osannut niin kuin Alma. Hän kietoi voimakkaat pyöreät käsivartensa lapsen ympäri ja syleili ja suuteli sitä niin varmasti ja taitavasti, kuin olisi itse ollut äiti. Jos tuo olisi vaimoni ja tuo lapseni, ajatteli Antti, niin kuinka sanomattoman onnellinen voisin olla! Ja hän päätti lukea, tehdä työtä ja pian suorittaa tutkintonsa saadakseen sanoa häntä »vaimokseen» muutamain vuosien perästä. Ennen oli hän haaveksinut outoja seikkailuja rakastetun olennon kanssa, oli ollut haaksirikossa ja joutunut halon varassa autiolle saarelle, jonka rotkoissa lepäsi yönsä sen naisen rinnalla, jonka oli saman halon päällä pelastanut. Mutta nyt hän ihaili hiljaista kotielämää. Hän oli David Copperfield ja Alma oli Agnes.

Hän alkoi ottaa tunteja latinan kirjoituksessa Pekan luona, joka oli väliaikainen opettaja lyseossa. Kun he olivat lopettaneet tuntinsa, tuli Alma tavallisesti aina kahvia tuoden ja istuutui toiselle puolen pöytää. Heistä tuli hyvät »ystävät.» Antti jutteli Almalle kaikki asiansa ja kertoi varsinkin mielellään edellisestä rakkaudestaan, mutta vakuutti aina samalla, että se oli ollutta ja mennyttä. Kun Almalta pääsi herkästi nauru tulemaan, oli Antin helppo olla sukkela. Usein saattoi tapahtua, että hän kertoi saman asian muille, mutta heihin ei se tehnyt mitään vaikutusta. Sentähden oli Alma Antin mielestä ymmärtäväisempi ja viisaampi kaikkia muita. Ja se nauru, mimmoiset pyöreät kuopposet se kaivoi pehmoiseen, pulleahkoon poskeen!

Vaikka Antti olikin niin rakastunut, ei sitä kuitenkaan kukaan huomannut, ei Almakaan. Kun iällä oli väliä kuusi vuotta, ei kukaan tullut epäilleeksi. Mutta Antti oli jo siinä suhteessa muodostanut varman mielipiteen ja ajatteli itsenäisesti: »Mitä muutamien vuosien ero iässä tekee … monessa romaanissa joutuu vanhempi nainen nuoren miehen kanssa naimisiin, ja he voivat elää onnellisesti kaiken ikänsä.»

Ylioppilastutkinnon suoritettuaan, kun hän palajaa kotiin valkoinen lakki päässä, oli hänen aikomus ilmoittaa rakkautensa. Keväällä Helsinkiin lähtiessä oli jo tulla suusta tunnustuksen sana. Lähdön edellisenä päivänä oli hän asettunut alakuloisena istumaan kiikkulaudalle. Alma tuli noutamaan sisaria jonnekin ulos ja kysyi kohta, mikä häntä vaivasi.

—En minä sano…

—Mikset sano?

—En voi sanoa milloinkaan.

—Etkö milloinkaan?

—Ehkä milloinkaan, mutta en nyt. Laivarannassa lähtiessään ensi kerran Helsinkiin sai hän Almalta ruusun rintaansa, ja Helsingissä oli Alma hänen ajatuksiensa perustus ja pohja. Se säilytti häntä pääkaupungin viettelyksistä, joiden avatusta sylistä hän pudistuksella vetihe pois. Sen pitää olla puhdas nuorukainen, jonka hän Almalle tarjoo… Mutta mahtaa se kaupunki käydä ihmeisiinsä, kun kuulee hänen kihlauksensa. Sitäkin hän mietti, olisivatko he kauan salakihloissa vai julkaisisivatko kohta. Kihlakortteja oli hän nähnyt mielestään erittäin sieviä kirjakaupan ikkunassa Helsingissä. Somimmat olivat sellaiset, missä kyyhkynen kuletti suussaan kahta sormusta, joista toiseen oli piirretty »Alma», toiseen »Antti.» Ka niin, heidän nimensähän alkavat samoilla kirjaimilla!

Kesällä oltiin isän maatilalla, ja Almakin oli kutsuttu sinne. Eräänä iltana elokuussa, vähää ennen Alman lähtöä, olivat he soutelemassa Alman kanssa. »Nyt jos koskaan»! päätti Antti. Hän seisautti aironsa, tuijotti synkästi veteen, mutta sitten hän taas alkoi soutaa ja souti raivoisasti. Hänen täytyi se sanoa nyt! Mutta ei hän uskaltanut aloittaa. Eikä tiennyt, miten aloittaisi. Silloin Alma käänsi rantaa kohti. Antti pyysi, että soudeltaisiin vielä, kun oli niin kaunista.

—Mitä varten?

—Soudellaan nyt, minä pyydän.

Kun Alma suostui, niin tunsi Antti, että nyt se oli ratkaistu, että nyt hän heittäytyi ummessa silmin kohtalonsa varaan. Samassa hän keksi, mistä aloittaisi.

—Muistatko, Alma, sitä, kun minä keväällä puhuin asiasta, jota en milloinkaan ilmoittaisi?

—Mutta lupasithan sinä joskus sanoa.

—Taisin luvata.

—Etkö nyt voi sanoa?

—Tahdotkos sinä sen kuulla?

—Niin no, sano nyt vain.

—Se on sitä, että minä rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta ihmistä koko maailmassa…

Antti oli miettinyt ihan toisella lailla sanoakseen tämän asian. Ei näin typerästi ja värittömästi. Nyt se meni hänestä kuin littuun koko asia.

Alma oli vaiti. Hän katsoi sivulleen, pitkin melan vartta, jonka kärki piirteli vettä. Vei sen sitten taaksepäin ja alkoi kääntää venettä rantaan.

—Kuinka sinä voit Antti noin tehdä? Ole hyvä ja päästä minut maalle.

Vene rasahti rantahiedalle. Kun Alma nousi maihin, tarjosi Antti kätensä häntä auttaakseen. Mutta Alma ei ottanut sitä vastaan.

—Etkö vastaa mitään, Alma?

—Sinä olet vielä liian nuori ja kokematon, Antti. Kyllä sinä vielä löydät sen, joka sinulle sopii. Minä en voi olla sinulle muuta kuin vanhempi sisar.

Hän nousi edeltäpäin pihaan, ja Antti jäi jälempänä tulemaan. Kuin unessa veti hän veneen maihin, kalkutti tapin auki ja kuuli veden siitä puskevan ulos.

Ei siis siitäkään tullut sitä käännekohtaa, jota hän oli toivonut.

Mutta nyt se oli tullut!

Kuopion valkoinen kirkko kaukeni kaukenemistaan. Laiva kääntyi niemen taa, ja kirkko katosi kokonaan. Puijo vain vielä köyristi selkäänsä muun metsän yli.

Antti käveli vinhakasti edestakaisin kantta pitkin ja käännähteli tiukasti. Oli kuin olisi joka käänteessä joku palanen entistä elämää hänestä karissut pois. Mitäpä hän niistä enää muistelee! Mennyt on mennyttä, eikä tässä ole se poika, joka suree! Ja hän hujautti kädellään ja ikäänkuin nakkasi menneisyyttä menemään taaksepäin.

Hänet valtasi voimakas tunne vapautta ja riippumattomuutta. Hyvästä mielestä oli herahtaa vesi silmään. Alma oli sanonut hänelle: »Sinä olet vielä nuori ja kokematon … ja kyllä sinä vielä löydät sen, joka sinulle sopii.» Mutta hän tahtoo näyttää, ettei hän ole nuori eikä kokematon. Hän on jo mies. Hän suorittaa uhalla tutkintonsa ainoastaan sen vuoksi, että Alma näkisi, mikä mies hän on. Äkkiä saa hän viran lääninhallituksessa ja kohoaa sieltä kruununvoudiksi. Mutta vaikka hänestä tulee varakas mies ja hänellä on pankissakin rahoja, ei hän mene naimisiin. Alma saa nähdä, että hänen tunteensa olivat syvät ja todelliset. Ei häntä kuitenkaan kukaan saa nähdä alakuloisena ja kärsivänä. Kaikissa seuroissa hän esiintyy hienona Helsingin herrana, hansikkaissa ja litistettävässä knallissa. Mutta ei tanssi kenenkään kanssa; istuu ja puhuttelee ainoastaan rouvia Suomalaisessa Seurassa ja silloin tällöin silmäilee pince-nez'nsä läpi jotakuta tanssivaa neitosta. Hän oli ihan varma siitä, että näin hän tekee. Ja hänestä alkoi tuntua, että hän jo nyt on semmoinen hieno herra. Ja mitäs! Onhan hänellä jo täysi vapaus olla ja elää, niinkuin itse tahtoo. Ei ole mikään estämässä mistään. Saa kehittyä vapaasti ja itsenäisesti. Ei sitä sellaisessa kodin saarroksessa voikaan kehittyä itsenäiseksi mieheksi.

Tästä hän tuli yht'äkkiä selville laskeutuessaan kannelta alas ruokasalonkiin. Se oli hänen mielestään uusi itsenäinen ajatus, ja sitä seurasi kohta paikalla toinen: kihloissa oleminen olisi ollut hänelle esteeksi. Nämä molemmat itsenäiset ajatukset antoivat hänelle sisällistä tyydytystä ja varmuutta, niinkuin aina, kun keksii jotain uutta ja alkuperäistä.

Ruokasalin ovea avatessaan hän siis rypisti hiukkasen otsaansa, veti ilmaa keuhkoihinsa, niin että rinta kohosi korkealle, ja puhalsi sen sieltä sieraimiensa kautta takaisin kuuluvalla tohinalla.

Learn languages from TV shows, movies, news, articles and more! Try LingQ for FREE

Luku 2 Chapter Chapter 2

Sill'aikaa oli Antti laivallaan jo aloittanut uuden elämän. At that time||Antti|on his ship||started||life |||med sin båt|||| Hän oli täydessä menossa Helsinkiin. ||full|| ||fullt||

Jo keväällä oli hän päättänyt aloittaa uuden elämänsä. |in spring|||decided|to start||life Hänen toverinsa olivat vakuuttaneet, että niin pian kuin saavat valkolakin päähänsä, alkavat he oitis elää uutta elämää. |companions|had|convinced||||as|they get|white cap|on their heads|they will start||immediately|live||life |kamrater||övertygat||||||studentmössan||||omedelbart||| His comrades had assured him that as soon as they got their white cap on their heads, they would immediately start living a new life. Ylioppilaaksi päästessä tapahtuu käännekohta heidän elämässään. to becoming a student|upon graduating||turning point|their|in their life |||vändpunkt||livet When they graduate as students, a turning point occurs in their lives.

Koko kesän oli Antti odottanut sitä käännekohtaa. ||||||turning point ||||||vändpunkt All summer, Antti had been waiting for that turning point. Mutta ei sitä kuulunut. |||heard But nothing was heard from him. Perheessä ei häntä kohtaan tapahtunut mitään muutosta. ||||||change There was no change in the family towards him. Äiti ja sisaret kohtelivat häntä niinkuin ennenkin, ja isä tahtoi ihan kuin tahallaan osoittaa, ettei hän pitänyt häntä sen suurempana herrana kuin ennenkään. ||||||before||||||on purpose||||||||master||before |||behandlade||||||||||||||||större|herre|| Mother and sisters treated him as they always had, and father, almost intentionally, wanted to show that he did not consider him greater than a master than before. Siinä suhteessa ei siis ollut mitään käännekohtaa huomattavana. |||||||to be noted |||||||att notera In that respect, there was no turning point to be noted.

Oli se kuitenkin toisella tavalla tulemaisillaan. |||||coming |||||på väg att komma However, it was becoming something else. Näihin aikoihin hän rakastui »totisesti ja vakavasti» Almaan, ||||truly||| |||||||Alma Around this time, he fell in love 'truly and seriously' with Alma.

Jo koulussa ollessaan oli hän ollut rakastunut, mutta ei vielä »totisesti ja vakavasti.» ||being|||||||||| Even while in school, he had been in love, but not yet 'truly and seriously.'

Ensi kerran tapasi rakkaus hänet viidennellä luokalla ollessa. ||met||||| Love first met him when he was in the fifth grade. Viides luokka vastasi entisen kimnaasin ensimmäistä luokkaa. |||||first| ||||gymnasium|| The fifth grade corresponded to the first grade of the former gymnasium. Kimnasisteista kävi koululaisten kesken kertomuksia, että heistä melkein jokainen oli ollut kihloissa. about the gymnasts||of the schoolchildren|||||||||engaged om gymnasisterna||||berättelser|||||||förlovad Siitä puhuttiin ihmetyksellä ja kummastuksella. |was talked||| ||med förvåning||förvåning Antti joutui vertailemaan itseään ja heitä, eikä tahtonut viidennelle luokalle tultuaan saada rauhaa siltä ajatukselta, että hän, vaikka jo sai käydä arpajaisissa ja iltahuveissa, ei ollut edes rakastunut. ||comparing||||||to the fifth|||||||||||||in the lottery||in the evening entertainment|||| ||att jämföra||||||till femte|klass|||||tanken|||||||lotteriet||kvällsnöjen|||| Olisi hän suonut olevansa kihloissakin. ||wished|| ||||även förlovad Mutta mitäs nykyajan naiset! |||women ||nutidens| Ne tietysti vain laskevat vuosia, milloin pääsevät rouviksi. ||||||they will become| |||||||fruar Uskollista, uhraavaa, odottavaa rakkautta ei enää ole olemassa, sitten kun kimnaasi muuttui lyseoksi. Uskollig|uppoffrande|väntande||||||||gymnasium||lyceum Sen sai Antti kokeakin, kun hän rakastui kaupungin kauneimpaan tyttöön, joka usein kävi sisarien luona. |||||||of the city||girl||||| |||att pröva|||||vackraste|flicka||||| Vaikka hän käveli joka päivä rakastettunsa ikkunan alaitse, vaikka pyysi häntä joka tanssiaisissa toiseen franseesiin eikä sitten koko iltana tanssinut muiden kuin sisariensa kanssa, tai jos tanssi, niin jonkun kaikkein rumimman kanssa ja sillä välin pihtipielen takaa tuijotti, ei hän kuitenkaan saavuttanut vastarakkautta. |||||||under|||||||||||evening|danced|||||||dance||||the ugliest||||||from behind|stared||||achieved|hatred |||||sin älskade|||||||balen||fransesin|||||tansat|||sina systrar||||||||rumimman|||||pihtipielen||||||saavuttanut|vastarakkautta

Välistä hän kyllä luuli, että ihanne oli häneen ihastunut, välistä hän oli siitä aivan varmakin, sillä ihanne kuunteli häntä hyvin ystävällisesti, kun hän kertoi kouluoloistaan. |||thought|||||||||||even sure||||||||||about his school conditions |||||idealet|||förälskad||||||säkert||||||||||skolförhållanden Ja niistä hän tavallisesti aina kertoi. |||||told Mutta sitten saattoi tyttö yht'äkkiä tulla hajamieliseksi, katsella aivan toisaanne päin ja kysyä huolettomasti, mitä se olikaan kuin herra Ljungberg oli kertonut … suokoon anteeksi … mutta hän ei kuullut. ||might|||||||||||||||||Ljungberg|||forgive||||| ||||||disträkt|||||||slarvigt||||||Ljungberg|||måtte||||| Antti uudelleen kertomaan kiltisti ja sydän solmulla samaa asiaa, vaikka ymmärsi, ettei se ollut ollenkaan mitään erinomaista ja vaikka kertoessa kyllä huomasi, että tyttö seurasi silmillään erästä nuorta tanssivaa maisteria. |||||with a heavy heart|||||||||||excellent|||||||||||||mastery ||||||knuten||||||||||||||||||||en (partikel)|nu|tanssivaa|maisteria Antti repeating politely and with a heavy heart the same thing, even though he understood that it was not at all anything remarkable and even though while telling it he noticed that the girl was following with her eyes a certain young dancing master's performance. Ne kertoivat, että maisteri oli rakastunut tyttöön ja tyttö maisteriin, mutta sitä ei hän uskonut. |||||||||to the master||||| |||||||||till mästaren||||| They said that the master was in love with the girl and the girl with the master, but he did not believe that. Hän oli vihoissaan ihmisille, jotka eivät osanneet muuta kuin juoruta ja panetella. |||||||||raconter des potins||calomnier |||||||||||slander ||arg över|||||||skvallra||skvätta skit på He was angry with the people who could do nothing but gossip and slander.

Käyköön, miten käykin, päätti Antti yksinäisillä kävelyillään kuutamoisina öinä, kun valo loisti hänen ikkunastaan. |||||alone|||||||| ||går|||ensamma|promenader|||||||från sitt fönster Kun minä pääsen kuudennelle luokalle, niin minä kosin. |||||||will propose |||till sjätte||||fråga Minä olen silloin kuudentoista vanha, ja hän täyttää yhdeksäntoista. |||sixteen||||| |||sexton||||| Kolmen vuoden päästä ylioppilas, se on 19 ja 22. in three|||||| Silloin julkaisemme kihlauksemme. |we will publish| |publicerar|förlovning Neljän vuoden kuluttua maisteri, se on 23 ja 26 vuotta. in four||||||| Ei hän silloin ole liian vanha minulle. He is not too old for me then.

Mutta ennenkuin Antti ennätti kosia, kosi maisteri tutkintoluvalla, sai tytön ja vei hänet vanhempainsa luokse maalle. |||||to propose||||the girl|||||| |||||att fria||med examenstillstånd||||||till sina föräldrar|| But before Antti had a chance to propose, the master proposed with a degree, got the girl, and took her to his parents' place in the countryside. Antti kulki muutaman päivän hattu takaraivolla ja ylenkatsoi, halveksi äärettömästi koko maailmaa. |||||on the back of his head||he despised|||| |||||bakhuvudet||föraktade||oändligt|| Antti walked around for a few days with his hat on the back of his head and looked down upon, utterly despising the whole world. Silloin hän oli ensi kerran juovuksissa ja aloitti samalla tupakanpolton. |||||drunk|||| |||||||||rökning Erään kumppaninsa kanssa he ostivat pullon punssia ja nousivat Kotkankallion paviljonkiin. |partner|||||punch|||| |sin partner|||köpte||punsch|||Kotkankallio|paviljongen Antti puhui eräästä suuresta surusta, joka hänellä oli, ja lausui ulkomuistista säkeitä Runebergin runosta »Svartsjukans nätter:» |spoke|||||||||||||of jealousy| ||||sorg|||||||verser|||Svartsjukans|nätter

Hvems är den stämma, som med ugglans låten till en förvirrad harmoni sig parar, beskrattande med återbrutna ljud din frid, din stillhet, dina vallmodofter? |is||||with|the owl's|song|to||confused|harmony|it|pairs|laughing||repeatedly broken|sounds|your|peace||silence||poppies vems|är|den|röst|som|med|ugglans|låt|||förvirrad|harmoni|sig|parar|skrattande||återbrutna|ljud|din|frid||stillhet|dina|vallmodofter Whose is the voice that pairs with the owl's song to a confused harmony, breaking your peace, your stillness, your poppy dreams with harsh sound? Det är den sorgsnes klagan, milda natt, det ar den olycksaliges förtviflan. ||||||night||||| det|||sorgsna|klagan|milda|natt|det|||olycksaliges|förtvivlan It is the sorrowful lament, gentle night, it is the despair of the unfortunate.

[Kelt' ääni, huuhkajan mi huutoin kera käy sopusointuun sekasortoiseen sävelin särkynein sun naurain rauhaas ja hiljaisuuttas, valmuntuoksujas? Kelt||||||||to the chaotic|||||||your silence| Kelt||uvan||huutoin|||sammankomma|kaotiska|melodi|sönderbrutna||näring|din fred||din tystnad|doften av din beredskap [Whose voice, with the call of the owl, comes to a discordant harmony with broken sounds shattering your laughter, your peace, and your tranquility, your fragrant dreams? Se valitus on kurjan, lauha yö, oi, onnen-orvon on se epätoivo.] |||||||of happiness|||| |klagan||eländig||||lyckans|föräldralösa|||förtvivlan

Toveri tarjosi pullon suuta ja lausui vuorostaan: Comrade|||||| Toveri||||||

Pois huolemme kaikki jo poistukohon vain riemua varten tää maailma on. |our worries||||||||| |oroar|||poistukohon||glädje|||| Niin paljon, niin paljon on riemuja maan; ken hullu siis huolista huolisikaan? ||||||||fool||| |||||glädjeämnen|||||oroa|skulle bry sig om

Ken riemuita tahtoo, hän joutukohon     ja juokoon; jo pullomme puolillaan on. |||||||||half full| |glädja|||skall komma||ska springa||flaska|| Whoever wants to rejoice, let him be merry and drink; our bottles are already half full. Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa,     kun siksi vain juoda ja riemuita saa. ||tomorrow|||earth||||||| |må förlora||||||||||| Let the sky and the earth drown tomorrow, as long as we can only drink and rejoice.

Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat, ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat; mut muistaa jos voinee: nyt ne muisna juo! |||of Tuonela|||||||||||can|||remember| ||||||||||||||kan|||minns| Surely the lands of the Underworld may be dry, and you may find it in vain to seek wine; but if you can remember: now drink in memory! Ja muistosi sielläkin riemuja luo. ||there too|| |dina minnen||| And your memory there creates joys too.

Antti joi ja veti henkeensä savua, niin että rintaa kirveli. |||||smoke|||| ||||sittande|||||svedde Antti drank and inhaled smoke, so that his chest hurt. Mutta seuraavana päivänä hän oli sairas. |||||sick But the next day he was sick. Äiti oli varma siitä, että hän oli vilustunut. |||||||catching a cold |||||||förkyld Mother was sure that he had caught a cold. Ja siitä lähtien piti Antin ruveta käyttämään villapaitaa. |||||||sweater |||||||ulltröja And from then on, Antti had to start wearing a sweater.

Kesällä haihtui tämä rakkaus, kun Antti sai pyssyn. |||||||gun |||||||pistol In the summer, this love faded when Antti got a gun. Ja toista vuotta piti väliä, ennenkuin uudelleen otti. |second|||||| And it took another year before he took up again. Mutta silloin se ottikin »totisesti ja vakavasti.» |||took||| But then it took it 'seriously and earnestly.'

Sillä Pekan sisar Alma oli totinen ja vakava. |||||||serious |||||allvarlig|| For Pekka's sister Alma was serious and solemn. Hänen sinisissä silmissään oli jotain äidillistä kiiltoa ja hänen koko olennossaan pehmoista, lämmintä hellyyttä. |blue|||||||||being||| |blåa||||modersliknande|glans|||||mjukt||ömhet In her blue eyes, there was something of a maternal glow and in her whole being a soft, warm tenderness. Hänellä oli pitkä, vaalea palmikko, joka valui alapuolelle notkahtelevia vyötäisiä ja taipui siellä niin miellyttävästi. ||||braid||||||||||pleasantly ||||fläta||||svajande|höfter|||||behagligt She had a long, light braid that flowed below her curvy waist and bent there so pleasantly. Häneen rakastui Antti eräänä iltana, kun pidettiin puhdetta uunin hiiltyessä ja Alma soitteli salongissa. |||one||||||while it was glowing|||| |||||||puurolunch||vid kolning|||spelade| Antti fell in love with her one evening when they were keeping watch by the fireplace and Alma was playing in the parlor. Hän soitteli pianoa ja lauloi samalla: »Kultaisessa kartanossa elää Ahti syvällä aalloissa.» Silloin tunne jo avasi silmiään, mutta heräsi vasta vähän jälkeenpäin. |played||||||mansion|||||||||his eyes||awoke||| ||||||i det gyllene|herrgården||Ahti||i vågorna|||||||||| She played the piano and sang at the same time: 'In the golden mansion, Ahti lives deep in the waves.' At that moment, feeling already opened its eyes, but it woke up only a little later. Antti oli sisarineen Pekan luona, jolle Alma oli taloutta pitämässä. ||with his sisters||||||| ||med sina systrar||||||| Antti was with his sisters at Pekka's place, where Alma was keeping house. Siellä oli lapsineen eräs nuori rouva. ||with her children||| Kaikki tytöt hellyttelivät lasta sylissään, mutta ei kukaan osannut niin kuin Alma. ||||in their arms||||||| ||gullade||i sitt knä||||||| All the girls cuddled the child in their arms, but no one did it like Alma. Hän kietoi voimakkaat pyöreät käsivartensa lapsen ympäri ja syleili ja suuteli sitä niin varmasti ja taitavasti, kuin olisi itse ollut äiti. ||strong||||||||kissed|||||||||| |slog|starka|runda|armar||||kramade||kyssade|||||||||| She wrapped her strong round arms around the child and hugged and kissed it so confidently and skillfully, as if she herself were the mother. Jos tuo olisi vaimoni ja tuo lapseni, ajatteli Antti, niin kuinka sanomattoman onnellinen voisin olla! ||||||my child|||||||| If that were my wife and that my child, Antti thought, how immeasurably happy I could be! Ja hän päätti lukea, tehdä työtä ja pian suorittaa tutkintonsa saadakseen sanoa häntä »vaimokseen» muutamain vuosien perästä. |||||work|||||||||||later ||||||||||för att|||till sin fru||| And he decided to read, work, and soon complete his degree so that he could call her his "wife" after a few years. Ennen oli hän haaveksinut outoja seikkailuja rakastetun olennon kanssa, oli ollut haaksirikossa ja joutunut halon varassa autiolle saarelle, jonka rotkoissa lepäsi yönsä sen naisen rinnalla, jonka oli saman halon päällä pelastanut. ||||strange|||||||||ended up|||to an uninhabited|||in the ravines||her nights||of the woman||||the same|||saved |||drömt||äventyr|av den älskade|varelse||||skeppsbrott|||||öde|||i ravinerna|vilade||||||||||pelastat Before, he had dreamed of strange adventures with his beloved being, had been shipwrecked and ended up on a deserted island, where he spent his nights in the arms of the woman he had rescued on the same log. Mutta nyt hän ihaili hiljaista kotielämää. |||admired|| |||beundrade||hemma-liv But now he admired quiet domestic life. Hän oli David Copperfield ja Alma oli Agnes. ||David||||| |||Copperfield||||Agnes He was David Copperfield and Alma was Agnes.

Hän alkoi ottaa tunteja latinan kirjoituksessa Pekan luona, joka oli väliaikainen opettaja lyseossa. ||||Latin|||||||| |||lektioner|||||||||i gymnasiet He started taking lessons in Latin writing with Pekka, who was a temporary teacher at the lyceum. Kun he olivat lopettaneet tuntinsa, tuli Alma tavallisesti aina kahvia tuoden ja istuutui toiselle puolen pöytää. |||finished|||||||||||| |||slutat|sin timme||||||förande|||||bordet When they had finished their lessons, Alma usually came in bringing coffee and sat down on the other side of the table. Heistä tuli hyvät »ystävät.» Antti jutteli Almalle kaikki asiansa ja kertoi varsinkin mielellään edellisestä rakkaudestaan, mutta vakuutti aina samalla, että se oli ollutta ja mennyttä. |||||||||||||förra|kärlek||||||||förflutet|| Kun Almalta pääsi herkästi nauru tulemaan, oli Antin helppo olla sukkela. |Almalta||gärna|||||||snabb Usein saattoi tapahtua, että hän kertoi saman asian muille, mutta heihin ei se tehnyt mitään vaikutusta. Sentähden oli Alma Antin mielestä ymmärtäväisempi ja viisaampi kaikkia muita. |||||förstående|||| Ja se nauru, mimmoiset pyöreät kuopposet se kaivoi pehmoiseen, pulleahkoon poskeen! |||vilka||gropar|||mjuka|pulleahkoon|kind

Vaikka Antti olikin niin rakastunut, ei sitä kuitenkaan kukaan huomannut, ei Almakaan. |||||||||||Almakaan Kun iällä oli väliä kuusi vuotta, ei kukaan tullut epäilleeksi. |åldern||||||||att tvivla Mutta Antti oli jo siinä suhteessa muodostanut varman mielipiteen ja ajatteli itsenäisesti: »Mitä muutamien vuosien ero iässä tekee … monessa romaanissa joutuu vanhempi nainen nuoren miehen kanssa naimisiin, ja he voivat elää onnellisesti kaiken ikänsä.» ||||||bildat|ett säker||||självständigt||några||||||i romanen||||||||||||onneligt||

Ylioppilastutkinnon suoritettuaan, kun hän palajaa kotiin valkoinen lakki päässä, oli hänen aikomus ilmoittaa rakkautensa. studentexamen|har genomfört|||återvänder|||||||||sin kärlek Keväällä Helsinkiin lähtiessä oli jo tulla suusta tunnustuksen sana. |||||||erkännande| Lähdön edellisenä päivänä oli hän asettunut alakuloisena istumaan kiikkulaudalle. avresan||||||deppig||på gungbrädan Alma tuli noutamaan sisaria jonnekin ulos ja kysyi kohta, mikä häntä vaivasi. |||||||||||vaivade

—En minä sano…

—Mikset sano?

—En voi sanoa milloinkaan.

—Etkö milloinkaan?

—Ehkä milloinkaan, mutta en nyt. Laivarannassa lähtiessään ensi kerran Helsinkiin sai hän Almalta ruusun rintaansa, ja Helsingissä oli Alma hänen ajatuksiensa perustus ja pohja. Laivarannassa||||||||ros|||||||tankar||| Se säilytti häntä pääkaupungin viettelyksistä, joiden avatusta sylistä hän pudistuksella vetihe pois. |höll|||förförelserna||öppningen|sköte||skakning|| Sen pitää olla puhdas nuorukainen, jonka hän Almalle tarjoo… Mutta mahtaa se kaupunki käydä ihmeisiinsä, kun kuulee hänen kihlauksensa. ||||pojke||||||||||till sina underverk||||förlovning Sitäkin hän mietti, olisivatko he kauan salakihloissa vai julkaisisivatko kohta. |||skulle de|||i hemliga förlovningar||skulle de publicera| Kihlakortteja oli hän nähnyt mielestään erittäin sieviä kirjakaupan ikkunassa Helsingissä. Kihlakortt||||enligt sig själv||vackra||| Somimmat olivat sellaiset, missä kyyhkynen kuletti suussaan kahta sormusta, joista toiseen oli piirretty »Alma», toiseen »Antti.» Ka niin, heidän nimensähän alkavat samoilla kirjaimilla! de||sådana||duvan||i sinet|||||||||||||namnen||samma|

Kesällä oltiin isän maatilalla, ja Almakin oli kutsuttu sinne. ||||||était|| |||gården||||| Eräänä iltana elokuussa, vähää ennen Alman lähtöä, olivat he soutelemassa Alman kanssa. |||strax|||||||| »Nyt jos koskaan»! päätti Antti. Hän seisautti aironsa, tuijotti synkästi veteen, mutta sitten hän taas alkoi soutaa ja souti raivoisasti. ||åra||mörkt|||||||roda||söka|rasande Hänen täytyi se sanoa nyt! Mutta ei hän uskaltanut aloittaa. Eikä tiennyt, miten aloittaisi. |||skulle börja Silloin Alma käänsi rantaa kohti. Antti pyysi, että soudeltaisiin vielä, kun oli niin kaunista. |||soude|||||

—Mitä varten?

—Soudellaan nyt, minä pyydän. Soudellaan|||

Kun Alma suostui, niin tunsi Antti, että nyt se oli ratkaistu, että nyt hän heittäytyi ummessa silmin kohtalonsa varaan. ||||||||||||||kastade sig|||sitt öde| Samassa hän keksi, mistä aloittaisi.

—Muistatko, Alma, sitä, kun minä keväällä puhuin asiasta, jota en milloinkaan ilmoittaisi?

—Mutta lupasithan sinä joskus sanoa. |lovade|||

—Taisin luvata. jag kanske|

—Etkö nyt voi sanoa?

—Tahdotkos sinä sen kuulla? vill du|||

—Niin no, sano nyt vain.

—Se on sitä, että minä rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta ihmistä koko maailmassa…

Antti oli miettinyt ihan toisella lailla sanoakseen tämän asian. ||||||för att säga|| Ei näin typerästi ja värittömästi. ||dumma||färglöst Nyt se meni hänestä kuin littuun koko asia. |||||littuun||

Alma oli vaiti. Hän katsoi sivulleen, pitkin melan vartta, jonka kärki piirteli vettä. ||||åra||||| Vei sen sitten taaksepäin ja alkoi kääntää venettä rantaan.

—Kuinka sinä voit Antti noin tehdä? Ole hyvä ja päästä minut maalle.

Vene rasahti rantahiedalle. ||till strandens sand Kun Alma nousi maihin, tarjosi Antti kätensä häntä auttaakseen. ||||||||för att hjälpa Mutta Alma ei ottanut sitä vastaan.

—Etkö vastaa mitään, Alma?

—Sinä olet vielä liian nuori ja kokematon, Antti. ||||||erfaren| Kyllä sinä vielä löydät sen, joka sinulle sopii. Minä en voi olla sinulle muuta kuin vanhempi sisar.

Hän nousi edeltäpäin pihaan, ja Antti jäi jälempänä tulemaan. Kuin unessa veti hän veneen maihin, kalkutti tapin auki ja kuuli veden siitä puskevan ulos. |i drömmen|||||kalkade|tappen||||||sprutande|

Ei siis siitäkään tullut sitä käännekohtaa, jota hän oli toivonut. ||inte det heller|||||||

Mutta nyt se oli tullut!

Kuopion valkoinen kirkko kaukeni kaukenemistaan. |||avlägsnade sig|från sin avlägsenhet Laiva kääntyi niemen taa, ja kirkko katosi kokonaan. Puijo vain vielä köyristi selkäänsä muun metsän yli. Puijo|||krökte||||

Antti käveli vinhakasti edestakaisin kantta pitkin ja käännähteli tiukasti. ||snabbt|||||vände sig| Oli kuin olisi joka käänteessä joku palanen entistä elämää hänestä karissut pois. ||||||bit||||| Mitäpä hän niistä enää muistelee! ||||minns Mennyt on mennyttä, eikä tässä ole se poika, joka suree! |||||||||sörjer Ja hän hujautti kädellään ja ikäänkuin nakkasi menneisyyttä menemään taaksepäin. ||slog|||||det förflutna||

Hänet valtasi voimakas tunne vapautta ja riippumattomuutta. |valde|||frihet||oavhängighet Hyvästä mielestä oli herahtaa vesi silmään. |||herahtaa|| Alma oli sanonut hänelle: »Sinä olet vielä nuori ja kokematon … ja kyllä sinä vielä löydät sen, joka sinulle sopii.» Mutta hän tahtoo näyttää, ettei hän ole nuori eikä kokematon. Hän on jo mies. Hän suorittaa uhalla tutkintonsa ainoastaan sen vuoksi, että Alma näkisi, mikä mies hän on. ||risk||||||||||| Äkkiä saa hän viran lääninhallituksessa ja kohoaa sieltä kruununvoudiksi. |||tjänst|länsstyrelsen||||till kronofogde Mutta vaikka hänestä tulee varakas mies ja hänellä on pankissakin rahoja, ei hän mene naimisiin. |||||||||även i banken||||| Alma saa nähdä, että hänen tunteensa olivat syvät ja todelliset. |||||||djupa||verkliga Ei häntä kuitenkaan kukaan saa nähdä alakuloisena ja kärsivänä. ||||||||lidande Kaikissa seuroissa hän esiintyy hienona Helsingin herrana, hansikkaissa ja litistettävässä knallissa. |föreningarna||||||i handskarna||i det pressade|knallern Mutta ei tanssi kenenkään kanssa; istuu ja puhuttelee ainoastaan rouvia Suomalaisessa Seurassa ja silloin tällöin silmäilee pince-nez'nsä läpi jotakuta tanssivaa neitosta. |||||||||fruar||||||sneglar|pince|pince-nez||||flicka Hän oli ihan varma siitä, että näin hän tekee. Ja hänestä alkoi tuntua, että hän jo nyt on semmoinen hieno herra. Ja mitäs! Onhan hänellä jo täysi vapaus olla ja elää, niinkuin itse tahtoo. Ei ole mikään estämässä mistään. |||hindra| Saa kehittyä vapaasti ja itsenäisesti. Ei sitä sellaisessa kodin saarroksessa voikaan kehittyä itsenäiseksi mieheksi. ||i sådant||belägring|kan||självständig|

Tästä hän tuli yht'äkkiä selville laskeutuessaan kannelta alas ruokasalonkiin. ||||||däcket||till matsalssalongen Se oli hänen mielestään uusi itsenäinen ajatus, ja sitä seurasi kohta paikalla toinen: kihloissa oleminen olisi ollut hänelle esteeksi. ||||||||||||||||||till hinder Nämä molemmat itsenäiset ajatukset antoivat hänelle sisällistä tyydytystä ja varmuutta, niinkuin aina, kun keksii jotain uutta ja alkuperäistä. ||självständiga||||inre|tillfredsställelse||självförtroende||||||||originalt

Ruokasalin ovea avatessaan hän siis rypisti hiukkasen otsaansa, veti ilmaa keuhkoihinsa, niin että rinta kohosi korkealle, ja puhalsi sen sieltä sieraimiensa kautta takaisin kuuluvalla tohinalla. Matsalens||när han öppnade|||rynkade|lite|sitt ansikte|||i sina lungor||||||||||näsborrarna|||hörbart|brus