×

Usamos cookies para ayudar a mejorar LingQ. Al visitar este sitio, aceptas nuestras politicas de cookie.


image

Ykkösaamun Kolumni, Eläkekriisi repisi isoja haavoja

Eläkekriisi repisi isoja haavoja

Aikuisen ihmisen velvollisuus on säästää perheelleen taloudellinen turvallisuus. Se on amerikkalaisen kollegani motto.

Yhdysvalloissa työikäisten tärkein säästökohde on oma eläke. Paremmin tienanneet eläköityvät käytännössä eläkesijoitustensa varaan, eivätkä keskiluokkaisetkaan voi luottaa valtiolliseen eläketurvaan suuremmin.

Suomen järjestelmä on lähes Yhdysvaltain vastakohta. Meille suomalaisille palkansaajalle on annettu se kuva, että kunhan käy töissä, eläke kyllä tulee aikanaan. Eläkemaksut peritään lain määräämällä prosentilla ja varoja hoitavat ammattilaiset.

Jos käyttäytymistutkimusta uskotaan, Suomen järjestelmän lähtökohta on parempi. Maissa, joissa eläke on rivikansalaisten vastuulla, säästetään liian vähän.

Mikään järjestelmä ei ole kuitenkaan kaikkivoipa, ja se kannattaisi myöntää Suomessakin. Nykyisellään Suomessa ollaan totaalisen hiljaa yksilöllisestä eläkesäästämisestä, saati mahdollisuudesta jäädä ennenaikaisesti töistä säästöjen turvin. Päinvastoin, nuoremmat ikäpolvet yritetään saada tekemään huomattavasti vanhempiaan pidempään töitä eläkemaksujen kerryttämiseksi.

Aikuisen velvollisuuksia meilläkin kuitenkin on. Jos olet työikäinen, oletko selvittänyt, millaista työeläkettä sinulle ennustetaan? Näet arvion eläkeyhtiön sivulta. Mutta sitä työeläkelaitos ei kerro, vastaako kertymä tarpeitasi. Ehkä opinnot venyivät, olet ollut työttömänä, tai hoitanut lasta pidempään kotona. Tai ehkä tulosi eivät oikeuta säädylliseen eläkkeeseen. Nämä aukot sinun täytyy paikantaa ja tarvittaessa paikata itse.

Vaan olisipa oman eläketurvan laastarointi näin yksinkertaista. Tosiasiassa Suomen järjestelmässä eläkeikää, eläkemaksuja ja muita ehtoja on muutettu moneen kertaan, kun on yritetty kiriä suurten ikäluokkien aiheuttamaa eläkemenojen nousupainetta.

Luottamus järjestelmään ei ole häävi. Vain puolet uskoi eläkkeen takaavan kohtuullisen toimeentulon vanhuudessa Eläketurvakeskuksen kyselyssä kolme vuotta sitten. Ainoastaan kolmannes luotti siihen, että luvatut eläkkeet tullaan maksamaan.

Saapa nähdä, miten nuoremmat ikäluokat vastaavat seuraavassa kyselyssä. Heidän eläke-ehtojaan on tässä välissä heikennetty tuntuvasti, ja otsikoissa on pyörinyt kansalaisaloite seniorien yrityksestä kiihdyttää eläkerahastojen purkamista. Nuorilla ei ole pakokeinoa. Järjestelmämme on rakennettu niin, että se vaatii kaikkien työssäkävijöiden panoksen.

Mutta entä jos työeläkejärjestelmä ei pystykään sulattamaan suurten ikäluokkien eläköitymistä ja eläkkeitä uhkaavat leikkaukset, esimerkiksi pitkittyneen talouslaman seurauksena?Sellaisessa tilanteessa eläkkeitä ja muita vahvuuden menoja pitäisi rahoittaa omista säästöistä. Tällä hetkellä alle puolet on säästänyt omaa eläkettään varten, ja jos katsoo numeroiden taakse, omaehtoisesti ovat varautuneet erityisesti korkeakoulutetut hyvätuloiset.

Pitkäaikaisen säästämisen kulttuuri ei synny hetkessä. Sillä pelkkä säästäminen ei riitä, vaan säästöille pitäisi myös yrittää saada tuottoa. Tällä hetkellä siihen ovat valmiita lähinnä koulutetut, talouteen perehtyneet suomalaiset, kertoo tutkija Niilo Luotosen väitöskirja Aalto-yliopistosta. Sen sijaan pienituloisten, vähemmän koulutettujen riippuvuus eläkejärjestelmästä on lähes täydellinen. Moni kyllä haluaisi säästää, mutta rahaa ei juuri yli jää. Ja vaikka jäisi, kiinnostusta riskisijoituksiin ei löydy, eikä siten ole toivoa tuotostakaan. Elintasoerot eläkeläisten välillä uhkaavat vain kasvaa.

Olisi mukavaa, jos synkeät skenaariot voisi unohtaa. Mutta jos Suomi tarvitseekin omien säästöjen tukea eläke- ja hoivamenoihin, on työ aloitettava paljon aikaisemmin. Tai jos minulta kysytään, olisi tähän pitänyt ryhtyä jo aikaa sitten.

Eläkekriisi repisi isoja haavoja The pension crisis tore big wounds

Aikuisen ihmisen velvollisuus on säästää perheelleen taloudellinen turvallisuus. Se on amerikkalaisen kollegani motto.

Yhdysvalloissa työikäisten tärkein säästökohde on oma eläke. Paremmin tienanneet eläköityvät käytännössä eläkesijoitustensa varaan, eivätkä keskiluokkaisetkaan voi luottaa valtiolliseen eläketurvaan suuremmin.

Suomen järjestelmä on lähes Yhdysvaltain vastakohta. Meille suomalaisille palkansaajalle on annettu se kuva, että kunhan käy töissä, eläke kyllä tulee aikanaan. Eläkemaksut peritään lain määräämällä prosentilla ja varoja hoitavat ammattilaiset.

Jos käyttäytymistutkimusta uskotaan, Suomen järjestelmän lähtökohta on parempi. Maissa, joissa eläke on rivikansalaisten vastuulla, säästetään liian vähän.

Mikään järjestelmä ei ole kuitenkaan kaikkivoipa, ja se kannattaisi myöntää Suomessakin. Nykyisellään Suomessa ollaan totaalisen hiljaa yksilöllisestä eläkesäästämisestä, saati mahdollisuudesta jäädä ennenaikaisesti töistä säästöjen turvin. Päinvastoin, nuoremmat ikäpolvet yritetään saada tekemään huomattavasti vanhempiaan pidempään töitä eläkemaksujen kerryttämiseksi.

Aikuisen velvollisuuksia meilläkin kuitenkin on. Jos olet työikäinen, oletko selvittänyt, millaista työeläkettä sinulle ennustetaan? Näet arvion eläkeyhtiön sivulta. Mutta sitä työeläkelaitos ei kerro, vastaako kertymä tarpeitasi. Ehkä opinnot venyivät, olet ollut työttömänä, tai hoitanut lasta pidempään kotona. Tai ehkä tulosi eivät oikeuta säädylliseen eläkkeeseen. Nämä aukot sinun täytyy paikantaa  ja tarvittaessa paikata  itse.

Vaan olisipa oman eläketurvan laastarointi näin yksinkertaista. Tosiasiassa Suomen järjestelmässä eläkeikää, eläkemaksuja ja muita ehtoja on muutettu moneen kertaan, kun on yritetty kiriä suurten ikäluokkien aiheuttamaa eläkemenojen nousupainetta.

Luottamus järjestelmään ei ole häävi. Vain puolet uskoi eläkkeen takaavan kohtuullisen toimeentulon vanhuudessa Eläketurvakeskuksen kyselyssä kolme vuotta sitten. Ainoastaan kolmannes luotti siihen, että luvatut eläkkeet tullaan maksamaan.

Saapa nähdä, miten nuoremmat ikäluokat vastaavat seuraavassa kyselyssä. Heidän eläke-ehtojaan on tässä välissä heikennetty tuntuvasti, ja otsikoissa on pyörinyt kansalaisaloite seniorien yrityksestä kiihdyttää eläkerahastojen purkamista. Nuorilla ei ole pakokeinoa. Järjestelmämme on rakennettu niin, että se vaatii kaikkien työssäkävijöiden panoksen.

Mutta entä jos työeläkejärjestelmä ei pystykään sulattamaan suurten ikäluokkien eläköitymistä ja eläkkeitä uhkaavat leikkaukset, esimerkiksi pitkittyneen talouslaman seurauksena?Sellaisessa tilanteessa eläkkeitä ja muita vahvuuden menoja pitäisi rahoittaa omista säästöistä. Tällä hetkellä alle puolet on säästänyt omaa eläkettään varten, ja jos katsoo numeroiden taakse, omaehtoisesti ovat varautuneet erityisesti korkeakoulutetut hyvätuloiset.

Pitkäaikaisen säästämisen kulttuuri ei synny hetkessä. Sillä pelkkä säästäminen ei riitä, vaan säästöille pitäisi myös yrittää saada tuottoa. Tällä hetkellä siihen ovat valmiita lähinnä koulutetut, talouteen perehtyneet suomalaiset, kertoo tutkija Niilo Luotosen väitöskirja Aalto-yliopistosta. Sen sijaan pienituloisten, vähemmän koulutettujen riippuvuus eläkejärjestelmästä on lähes täydellinen. Moni kyllä haluaisi säästää, mutta rahaa ei juuri yli jää. Ja vaikka jäisi, kiinnostusta riskisijoituksiin ei löydy, eikä siten ole toivoa tuotostakaan. Elintasoerot eläkeläisten välillä uhkaavat vain kasvaa.

Olisi mukavaa, jos synkeät skenaariot voisi unohtaa. Mutta jos Suomi tarvitseekin omien säästöjen tukea eläke- ja hoivamenoihin, on työ aloitettava paljon aikaisemmin. Tai jos minulta kysytään, olisi tähän pitänyt ryhtyä jo aikaa sitten.