"Helsinkiin" - Juhani Ahon kirjoittama romaani, Luku 5

Luku 5

Herrat olivat jo lopettaneet whistinsä, kun Antti tuli salonkiin. Oli seisauspaikka tulossa, ja kapteenin täytyi mennä ulos. Kun Antti näki muidenkin juovan totia, tilasi hänkin sitä.

Hän tarkasti bufettineitiä ja katsoi häntä suoraan silmään. Neiti kesti katseen ja oli kylmä ja rauhallinen. Ei näkynyt mitään merkkiä kasvoissa tai käytöksessä, joka olisi vahvistanut Anttia hänen epäilyksessään. Se oli varmaankin ollut joku muu laivan naisista. Ja kun hän tuli tästä vakuutetuksi, oli hän siitä melkein iloinen.

Neiti asetti hänen eteensä nuo ystävälliset totineuvot, tuon valkean vesikannun, soman sokerirasian valkoisine, neliskulmaisiksi leikattuine sokeripalasineen ja sitten vielä tuon pienoisen, melkein neitseellisen konjakkikarahvin. Kun Antti näki nämä edessään ja katseli näitä, tuntui hänen sydämessään iloinen hypähdys. Syytä tietämättä oli hän niin onnellinen, että kihosi vettä silmään, samalla kuin olisi tehnyt mieli seisoalleen kimmahtaa, kätensä ojentaa ja kirkaista kimakka hurraahuuto.

Oli tämä elämä kuitenkin toista kuin koulussa ennen! Jos tahtoi jotain maistaa, täytyi se tehdä salaa, lukon takana, jossain ahtaassa, mustassa kamarissa. Usein ei ollut muuta kuin jokin rikkinäinen pikari tai kahvikuppi, välistä ei sitäkään, jolloin piti ottaa pullon suulta. Jota vastoin nyt!

Kuinka nyt oli toista! Kaikki oli valoisaa, puhdasta, somaa ja luvallista. Saa tehdä julkisuudessa, jokaisen nähden, vaikka entisten opettajainsa!

Antin oli käsi kalvosesta kevelänä ja pikkusormi pikkuisen ulkona muista, kun hän nakkeli sokeripalaset lasiinsa. Harvoin oli hän oikeastaan vielä totia laittanut, mutta hän huomasi mielihyväkseen, että kaikki tämä kävi kuin oppineelta. Olisi voinut melkein sanoa, että hänellä oli taipumusta tähän.

Laiva teki juuri tuloaan Savonlinnaan. Se huhkaisi myötävirtaan, ohitse linnan, joka seisoi synkkänä ja totisena hämärtäen taivasta vasten. Kaupunki näkyi epäselvästi kuutamossa, sieltä täältä tuikki tulia ikkunoista, jotka punaisina tiploina kuvastuivat veteen.

Kesti vähän aikaa, ennenkuin laiva ehti kääntää kupeensa laivasiltaa pitkin. Antti, joka katseli pienestä pyöreästä ikkunasta, huomasi rannalla hämärän joukon naisia ja herroja, etenkin naisia, jotka kaulaansa ojentaen koettivat nähdä läpi pimeän, ketä laivassa olisi.

Antti oli aikeissa mennä kannelle. Mutta silloin tuli sisään tuo hieno tuntematon herra, joka ei ollut näyttäytynyt kannella sitten päivällisen. Hän tuli haukotellen ja kysyi hyvin veltosti, missä oltiin. Saatuaan kuulla, että oltiin Savonlinnassa, pyysi hän seltteriä bufettineidiltä, joka oli hänkin seisonut ikkunassa ja katsellut rannalle. Antista oli tuo välinpitämättömyys savonlinnalaisista niin sopivaa todelliselle gentlemannille, että hän jäi hänkin salonkiin ja istuutui totinsa ääreen, noudettuaan vain sanomalehden luettavakseen tupakkahytistä. Ja hän oli nyt mielestään jo yhtä taitava ja varma matkustaja kuin tuo tuntematon herrakin.

Hän muisti entisestään, että kaupungin herrat tulevat tässä laivaan ottamaan niin monta konjakkiryyppyä kuin he suinkin kiireessä kerkiävät. Kun he tulevat, niin katselevat he tietysti tarkkaan jokaista matkustajaa ja nähdessään hänet ajattelevat he varmaankin: »Kukahan on tuo komea herrasmies, joka istuu tuossa?» Ja kun neitoset kysyvät heiltä, ketä oli laivassa, niin he selittävät: »Oli siellä muuankin solakkavartaloinen nuori ylioppilas, puettuna pitkään mustaan takkiin ja vaaleihin housuihin. Hän istui itsekseen totilasin ääressä, hyvin huolettomasti ja luki sanomalehteä.»—»Kuka se oli?»—»Ei me hänen nimeään tiedetty.»

Vähän päästä työntäysikin herroja salonki täyteen ja jok'ikinen heistä katsahti Anttiin. Ja hän huomasi heidän toisiltaan jotain vielä kysyvänkin, tietysti sitä, kuka hän oli. Antti oli, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan. Ainoastaan silloin, kun hän terästi totiaan, sekoitti lusikallaan ja vei lasin huulilleen, katsahti hän sivumennen Savonlinnan herroihin.—Mistä ihmeestä hän sai tämän arvokkuuden? ajatteli hän.

Vieraat melusivat kuin kotonaan, niin kauan kuin laiva seisoi rannassa. Se näytti olevan kuin heidän oma laivansa tai ainakin aivan heitä varten tähän tullut.

—Kippis vain! Terve! Enemmän konjakkia, Klaara! Konjak, mykky meera konjak!

Vanhoja, entisiä ylioppilaita he olivat useimmat. Monta kertaa olivat he aikoinaan olleet menemässä ja monta kertaa tulemassa. Mutta kerran oli heidän täytynyt jäädä laivasta pois, ja sitten oli laiva aina mennyt ilman heitä. He olivat jääneet pyörimään tähän pieneen poukamaan, jonka sivuitse valui ainainen ihmistulva alas suureen maailmaan, mutta jossa itsessään kävi hiljainen akanvirta. Riennettyään aikansa olivat he seisahtuneet Savonlinnaan, takertuneet johonkin pieneen pikkukaupungin virkaan. Mutta joka kerta, kun laiva saapui satamaan, ja etenkin näin syksyllä, jolloin paljon ylioppilaita matkusti alas, tultiin vanhoja muistoja uudistamaan. Oltiin niinkuin puoleksi matkalla ulos maailmaan, tuohon huimaavaan, hupaisaan Helsinkiin, joka vuosi vuodelta kuului tulevan yhä suurenmoisemmaksi, yhä iloisemmaksi.

—Mutta eiköhän hurjauta ja lähdetä mukaan!

—Lähtään! Me lähtään! Hoida sinä minun virkaani pari viikkoa!

Toinen lupasi hoitaa, sillä hän tiesi, ettei matkasta tule mitään. Oli sitä siksi usein aiottu. Enintään voi tulla yöllinen juomamatka lähimpään pysähdyspaikkaan Puumalaan, josta toisella laivalla seuraavana aamuna varhain palataan takaisin, kovin kohmeloisessa tilassa.

Yht'äkkiä revähti salongin ovi auki suurella melulla, ja oveen jäi seisomaan nuori, kaunis mies, ylioppilaslakki takaraivolla ja koko vartalo siinä hiukan taapäin nojaten. Hän jäi tahallaan kynnykselle ja oli suotta ihmettelevinään.

—Mikä loistava seura! hän huudahti ja osoitti isolla näyttelijän liikkeellä pullotettua pöytää.

—Skool Kalle! huudettiin Savonlinnan herrain pöydästä.—Entree, monsieur! Missä mies viivytteli?

—Heitin hyvästit kaikille vanhoille flammoilleni, joita on tuolla laivasilta huleisillaan, selitti hän ja astui sisään. Hänen perässään tuli vanhempi ylioppilas, punanenäinen ja lihava.

Herrat olivat heti räjähtäneet nauramaan ja yltyivät yhä enemmän, kun joku joukosta kysäisi:

—Itkivätkö nuo edes?

—Eivät itkeneet … vaan lupasivat liehuttaa nenäliinojaan.

Kalle oli nähtävästi kaikkien suosikki, sillä monelta haaralta häntä pöytään vedettiin, työnnettiin tuolia alle ja ojennettiin täytettyjä laseja.

—Se olen minä, joka tarjoon! Konjakkia ja seltteriä kaikille näille herroille!

—Et, sinä et tarjoo! huudettiin toisaalta.—Nyt on meidän vuoro! Ei tarvitse! Sinä maksoit samppanjan eilen!

Ja hänen suuhunsa melkein kaatamalla kaadettiin konjakkia ja seltteriä. Samassa huomasi hän Antin, joka oli astunut esiin sanomalehtensä takaa.

—No, ka Antti! No, terve! Ka, no minnekä sinä?

—Helsinkiin!

—Sinnehän minäkin! No sepä nyt vasta! Käy istumaan tänne yhteen pöytään!

Antti huomautti, ettei hän ollut tuttu näiden herrain kanssa.

—Etkö ole tuttu!… Hyvät herrat, saanko luvan esittää…

Syntyi täydellinen epäjärjestys ja rumina pöydässä, kun kaikki nousivat ylös ja kaikki tahtoivat kätellä. Ja tuskin oli taas istuuduttu, kun kello jo soi kolmannen kerran ja laiva alkoi tehdä lähtöä. Juomia jäi joku määrä tähteeksi, vaikka niitä kilvan kaadettiin kurkuista alas. Ahneimmat hyppelivät laivasta maalle, kun se jo oli liikkeessä.

Eikä ollut taas salongissa muita jälellä kuin Antti ja Kalle ja tämän toveri.

—Ka, sinulla on totia, Antti! Eikö mekin, Nieminen, oteta totia?

—Minä en kiellä, en käske.

Bufettineiti tuli sisään, ja Kalle kohteli häntä kuin vanhaa tuttua. Hän kutsui hänet lähemmä, painoi kätensä hänen olkapäilleen, katseli häntä ujostelematta silmiin ja väitti, että neiti oli lihonnut.

—Herra katsoo väärin … kaikki muut sanovat, että minä olen laihtunut…

—Kuka sanoo?

—Hyvin moni sanoo … mitä herra tahtoo?—Ja neiti koetti irtautua.

—Moni sanoo, matki Kalle ja löi häntä keveästi poskelle.—Tuo kaksi lasia totia!

—Se on mainio pitämään karvansa tuo Lotten.

—Kuinka niin? kysyi Antti, jonka kasvoille oli noussut hienoinen puna.

—Minä olen tuntenut hänet jo monta vuotta ja yhtä verevä hän on aina.

—Missä sinä olet häneen tutustunut?

—No, tuossa hän jo tuopi! Kas, niin…

Kalle veti hänet polvelleen niinkuin omaisuutensa ainakin eikä ollut tietävinäänkään hänen vähäisestä vastarinnastaan. Tyttö oli suuttuvinaan ja uhkasi huutaa. Ja samassa pujahti hän pois Kallen kainalon alaitse niin taitavasti, ettei hän sitä suinkaan ensi kertaa tehnyt. Kalle antoi hänen mennä.

—Kyllä minä sen vielä saavutan, kehui hän alkaessaan totia valmistaa.

Anttia tämä kohtaus vähän vavahdutti ja pudisti sisästä, niinkuin olisi ollut hiukan vilu.

—Missäkö tutustunut, Antti? Sinä kysyt kovin kokemattomasti. Ainahan se komea poika, jolla on hattu näin takaraivolla… Ka, etkö prykää, Nieminen?

Nieminen, joka koko ajan oli ollut hiukan hämillään, suhahti jotain Kallen korvaan.

—Etkö ole esitetty … no, jos ei muuta puutu, niin tuossa tuokiossa…

Hän nousi seisoalleen, teki taas ison liikkeen, hymyili ja kumarsi juhlallisesti ja totisesti sekä Antille että Niemiselle:

Antti huomasi sen nyt ja huomasi vastakin, että Kalle kohteli toveriaan olantakaisesti ja aina pienellä pilkalla. Mutta toinen ei näkynyt koskaan suuttuvan. Löi leikiksi, taputti ystäväänsä olkapäälle ja sanoi häntä »siksi ainaiseksi pilkkakirveeksi.»

Kalle oli rikkaan tehtaanhoitajan ainoa poika. Isä antoi pojan elää mielensä mukaan. Koulussa ollessaan ei häneltä koskaan rahaa puuttunut. Mutta lukukauden lopussa oli hänellä kuitenkin velkoja kaikkialla. Alaluokilla tarvitsi hän rahaa makeisiin, joita koko luokka oli tottunut syömään hänen kustannuksellaan. Ylemmillä luokilla meni raha tupakkaan ja punssiin. Kuudennella luokalla hän erosi koulusta ja sanoi syyksi peittelemättä sen, että hän tahtoi syksyllä metsästää uudella jäniskoirallaan. Talvet hän luki kuitenkin kaupungissa yksityisesti eikä myöhästynyt alkuperäisistä tovereistaan kuin vuoden.

Antilla oli aina ollut suuri kunnioitus häntä kohtaan. Sillä jo koulussa ollessaan osasi hän käyttäytyä niinkuin herra. Suosikkeja oli hänellä aina joku. Viimeksi oli Antti ollut. Kaikki hänen toverinsa siihen asemaan pyrkivätkin. Ja nyt hän oli Helsingistä haalinut käsiinsä tuon vanhan ylioppilaan, punanaamaisen, käheä-äänisen ja pyöreämahaisen.

—Lotten! kutsui Kalle sivumennen bufettineitiä, joka taas kulki salongin läpi, mutta ei tullut luo, ei ollut kuulevinaankaan. Kalle ei pannut sitä sen enemmän sydämelleen.

He olivat saaneet lasinsa laitetuiksi ja kilistivät kaikki kolme. Nieminen otti suunsa täyteen totia, pullisti poskensa ja antoi silmänsä mennä pyöreiksi kuin huuhkaimen silmät.

—Eilen illalla me oltiin ja elettiin Savonlinnassa, tänä iltana tehdään tässä totia, mutta huomenna istutaan jo Helsingissä.

—Eikö ajeta suoraan asemalta kappeliin, Antti?

—Ajetaan vain!

—Me ajetaan kappeliin syömään ja juomaan…

—Ja mässäämään, liitti Nieminen nauraen itse sanoilleen.

—No jo sitä eilen ja vielä tänäänkin mässättiin siinä siunatussa Savonlinnassa, päivitteli Kalle, ja he alkoivat Niemisen kanssa muistella viimeisen vuorokauden viettoa.

He olivat ajaneet helvetinmoista karkua neljä peninkulmaa isän maatilalta hänen parihevosillaan. Ne olivat Savonlinnaan tullessa selältäänkin vaahdossa, ja olisi saanut sammiollisen valkeata saippuan kuohua, jos olisi joka paikan puhtaaksi kaapinut. Olisi ollut ehtiminen edellisen päivän laivaan, mutta laivarannassa olivat äskeiset Savonlinnan herrat ja matka jäi seuraavaan iltaan.

Ensin ryypättiin rantaravintolassa ja sitten seurahuoneella, josta lähdettyä hurjauttiin piiritanssia tanssimaan keskellä toria ja asetettiin palovartia keskeen. Siitä olisi saattanut tulla helvettiä, jos ei viskaali itse olisi ollut parassa miessä. Nälkälinnaan oli kurin vuoksi menty aamiaiselle. Pormestarilla oli istunto ja lääkärillä vastaanottotunti. Suoraan kapakasta kumpikin meni virkapaikkaansa ja tuli taas takaisin jatkamaan. Silloin syönnyttiin tilaamaan samppanjaa.

—Etkö sinä, Kalle, maksanut itseksesi toista puolta?

—Minähän ne maksoin.

—Eikö sellaiset juomingit tule kalliiksi? kysyi Antti, joka ihmetellen kuunteli näitä sankaritöitä, jollaisissa ei itse ollut milloinkaan vielä ollut osallisena.

—Tuleehan ne vähän. Mutt' enpä ole ollut niin perinpohjaisella ja hupaisella retkellä sitten kuin kesällä Helsingissä. Se oli ollut silloin, kun Kalle oli tavannut »tämän Niemis-rähjän, tämän rähjä-Niemisen.» Samalla oli Kallen ylioppilasvifti. Kalle oli saanut pidennystä historiassa ja jäänyt muista kesemmäksi. Ei tahtonut kuitenkaan luku sujua kesäkuumalla Helsingissä. Vasta heinäkuun alussa hän suoritti tutkintonsa lukematta muuta kuin ensimmäisen sivun vanhan ajan historiaa. Nieminen harhaili samaan aikaan hajanaisissa vaatteissa, kello ja valkoinen lakki pantissa, pitkin polttelevia katuja eikä päässyt irtautumaan asunnostaan, johon oli velkaa koko lukukauden. Ylioppilashuoneen lukusalissa he tapasivat toisensa, ja Nieminen iski kohta Kalleen esitellen itsensä hänelle. Hän oli saanut oivan kalan onkeensa. Samana iltana sai Kalle valkoisen lakin. Koko yön he sitten hurrasivat. Kalle maksoi kestit ja Nieminen neuvoi kaikki käytävät paikat. Kolme päivää vietettiin yhtä juhlaa. Välipä näillä isän rahoilla, johonkinhan ne oli pantava! Sitten lunasti Kalle uuden ystävänsä irti sekä asunnosta että panttilaitoksesta ja vei hänet kotiinsa maalle.

—Se hurja kun pyyhki puhtaalla lakillaan pöytää…

—Me ajettiin suoraa päätä Grapen mammaan ja tahdottiin uutta lakkia. Grapen mamma pui sormellaan ja torui: »Ai-jai noita nuoria studentteja … eilen ostettu uusi lakki ja nyt noin tahrittu!» Mutta minä kysyin, etteikö rahallaan saa uutta ja viskasin satamarkkasen pöytään. Lakki tuli ja tuossa se on!

—Muistatkos, mitä se vielä muut sanoi?

—No mitä?

—Noin kauniille nuorelle studentille minä annan paras lakki, mikä minulla on.

—Lakki kuin lakki.

Ja samalla heittäytyi Kalle kyljelleen sohvalle, nakaten lakkinsa juoksemaan pitkin pöytää. Se liukui sileää pintaa myöten yhtä kyytiä lattialle. Nieminen yritti nostamaan sitä.

—Anna olla, Nieminen… Kuuletko … minä kiellän sinua koskemasta minun lakkiini. Helsingistä ostetaan uusi!—Arvaapas, Antti, paljonko meni jo sinä yönä?—Kappaleen toista sataa meni!

—Mitäs isäsi sanoi?

—Ei se ukko sano mitään milloinkaan. Kysyy vain, kuinka paljon minä tarvitsen, eikä ole tiliä tahtonut vielä milloinkaan.

Antti katseli toveriaan, joka puoleksi loikoi sohvalla. Otsa oli valkoinen, hieno ja soikea. Nenä oli heikosti koukistunut, huulet punaiset ja paksunlaiset. Silmät olivat siniset, mutta kiilsivät nyt väsymystä ja alkoholia. Tukasta oli kähärä liimautunut otsaan kiinni. Mustien viiksien alkua orasti ylähuulessa. Puku oli hieman epäjärjestyksessä.

Kallella oli aina ollut suuri vaikutusvoima Anttiin, joka joutui helposti sellaisten johdettavaksi, jotka olivat kokeneet ja tiesivät enemmän kuin hän. Nyt ihaili hän Kallea etenkin hänen huolettoman ja varman käytöksensä vuoksi. Hänen ei tarvinnut tehdä tiliä isälleen mistään. Hän ei välittänyt vähääkään valkeasta lakistaan, jota hän, Antti, oli koko kesän suojellut kuin silmäteräänsä ja jonka varjelemisesta äidillä ja sisarilla oli ollut ainainen huoli. Satamarkkasia oli hänellä rutistettuna kukkaro täyteen, ja liivien taskuissa helisi hopea- ja kuparirahoja irtaallaan. Antilla olivat rahat lompakossa, joka oli ommeltuna povitaskun vuoriin kiinni. Ja vähitellen kasvoi Kalle hänen silmissään vapaan miehen perikuvaksi, semmoisen, joksi hänenkin määränsä oli pyrkiä.

Kaikki kolme terästivät he lasejaan, joivat ja jatkoivat samaan suuntaan. Lasit tyhjenivät nopeasti, varsinkin Niemiseltä, jonka lihava, pehmyt ja kesakkoinen käsi vähän väliä ahnaasti kouristi omaansa ja keikisti sen, niinkuin näytti sekä suuhun että silmiin. Kalle kertoi nyt tarkemmin, missä he tuona suurena Helsingin viftiyönä olivat olleet. Hän nimitteli katuja ja niiden numeroita, mainitsi paikkoja, joilla oli omituiset salaperäiset nimensä. Ja merkitsevästi silmää iskien Antille lupasivat he Niemisen kanssa hänellekin niitä näyttää, jahka perille jouduttaisiin. He tuumivat, että jos Augusta vielä on entisessä paikassaan, he ajavat sinne.

—Se oli ihan hurjistunut tähän Kalleen, kertoi Nieminen.

—Minä en tahtonut millään lailla päästä hänestä erilleni, lisäsi Kalle nähtävästi mielissään.

Antti oli kyllä osiksi kuullut tällaisista puhuttavan. Hän oli usein pitkät hetket vuoteellaan maaten ja metsässä selällään loikoen niistä haaveksinut, niitä mielessään kuvitellut ja loihtinut eteensä oudon hekkumallisen maailman. Mutta sellaisesta, mitä Kalle hänelle nyt kaikesta siitä kertoi ja maalaili elävin ja rajuin piirtein, ei hän ollut osannut uneksiakaan. Hän kuunteli vavistus rinnassa ja hengitti epävarmasti ja lyhyesti, kauan huokumistaan pidätellen, samalla kuin kasvot olivat kuin jäykistyneet. Silloin tällöin hän teki jonkun kysymyksen, joka tuli arasti esille, vaikka hän koetti asettaa sen siihen muotoon kuin hän kyllä olisi kaikki pääasiassa tiennyt, vaikkei ollut muutamista sivuseikoista selvillä. Helsinki rupesi kangastamaan hänen edessään tummanpunaisena, samettisohvaisena huoneena, josta lähti hurmaava parfyymi, jossa oli salainen puolihämärä, jossa liikkui väljävaatteisia olennoita, mitkä ihan lähelle tunkivat, istuutuivat polvelle, kietoivat käden kaulaan ja toisella soittivat pianoa, johon lauloivat kevyttä, hehkuvaa säveltä, tuota samaa, jota Kallekin hyrähteli: »frallallalla, natten ä bra!» Nuo olivat olleet siellä, ne olivat nähneet sen kaikki ja monta kertaa kokeneet. Ja hänkin saa sen kokea … he vievät hänet sinne … ehkä he jo huomenna…

Hän oli käynyt kasvoiltaan kalpeaksi, ja lasia ottaessa vapisi käsi tuntuvasti.

Kallen lakki loikoi yhä lattialla. Bufettineiti huomasi sen ohikulkiessaan ja nosti pöydälle. Silloin käytti Kalle taas tilaisuutta ja veti hänet Antin editse luokseen. Vastustaessaan tuli tyttö kädellään varanneeksi Antin polveen ja puristaneeksi sitä. Kalle asetti lakkinsa neidin päähän.

—Se sopii mainiosti, kaikki minun lakkini ovat sopineet sinulle erinomaisesti!

—Koettakaa minunkin lakkiani! sanoi Antti epävakaisella äänellä, otti lakin Lottenin päästä ja koetti panna omansa sijaan.

—En minä herran lakista huoli! Ja Lotten esti sen kädellään.

Kalle tuli Antille avuksi:

—Mikset huoli?

—En huoli!

—Sinun pitää huolia! On hän yhtä komea poika kuin minäkin … kas noin, ja maista nyt hänen lasistaan!

Vaan tyttö maistoi tahallaan Kallen lasista.

—Koska sinä olet noin uppiniskainen, niin kiedot sinä rangaistukseksi kätesi hänen kaulaansa ja suutelet häntä sovinnoksi poskelle. Hän on sinuun ihastunut.

—Kapteeni tulee! Ja minun pitää mennä pöytää kattamaan.

—Ei tule! Pian nyt!—Ja Kalle sysäsi hänet omasta sylistään Antin syliin. Mutta kun Antti tunsi hänet polvellaan, olivat häneltä voimat kuin poissa, eikä suutelemisesta tullut mitään, vaikka tyttö nähtävästi jo olisi ollut suostuvainen. Antti oli vain hämillään ja veti ja puhalsi paperossia, niin että pihisi. Lotten sai siitä savua henkeensä, alkoi rykiä ja nousi pois.

—Ka, no mikset sinä suudellut?

—Mikset sinä suudellut, sanoi Antti, naama tyhmän nolona.

—Ei, kuule Antti, ei sitä sillä tavalla … sinä et osaa vielä ollenkaan naisten kanssa, rupesi Kalle häntä neuvomaan. Ole sinä, niinkuin minä olen…

Ja Kalle oli naisten kanssa niin, että hän aluksi »impponeerasi». Käyttäytyi huolettomasti, tuskin oli huomaavinaankaan, puheli seuroissa herrojen kanssa, ja katsahti vain silloin tällöin naisten puoleen. Jos sitten puheli, ei antanut missään myöten, väitti vastaan sitä, jota tahtoi miellyttää, ja oli muille kohtelias. Mutta kun sitten sattui ovessa vastaan tulemaan, niin lähetti yht'äkkiä syvän katseen silmästä silmään. Ja jos joutui kahden kesken puhelemaan, muutti kokonaan käytöksensä, ja oli ystävällinen ja suopea. Franseesiin ei häntä ensiksi pidä itse pyytää, vaan pitää toimittaa niin, että tulee vis-à-vis'ksi. Figureessa voi taas pelata silmillään, ja kun tulee naisten vaihdos, niin silloin on lujasti puristettava. Naiset pitävät siitä, että heitä lujasti puristaa. Jos heitä ottaa hellävaroen kiinni, niin heistä tuntuu pahalle ruumiissa.

Kaikki hän tiesi tuo Kalle. Oli häntä koko mestari. Antti muistutti häntä siitä, että koulussa ollessahan olivat kaikki tytöt häneen rakastuneet.

—Enemmän konjakkia! huusi Kalle innostuen.—Ja lämmintä vettä!

Anttia alkoi jo kuumentaa, mutta urhoollisesti hän ryyppäsi pohjaan ja pudotti uudet sokerit sulamaan. Kun Lotten toi pyydettyjä tavaroita, tempasi Antti häntä vyötäisistä.

—Herra Jumala! kirkaisi tämä, vesi on tulisen kuumaa … antakaa minun olla!

Vettä räiskähti hiukan hänen hameelleen, ja suutuksissaan sitä pyyhkien hän poistui. Kalle sai taas aihetta neuvokkeihin.

—Sinä näytät liian kiihkeältä. Se laimentaa tuommoisia tyttöjä. Niiden kanssa pitää olla kylmä. Etkö nähnyt, kuinka minä olin äsken? Otin hänet aivan välinpitämättömästi polvelleni. Niinkuin koiran. Seh, tule tänne, pane pääsi tähän! Katselin rauhallisesti ja juttelin tavallisia asioita. Sitten työnsin hänet sinun syliisi. Kun niille niin tekee, niin ne eivät lähde, vaikka pudistaisi. Tarttuvat vaikka jalkaan ja jos eivät muuten pysy, niin pureutuvat kantapäähän kiinni.

Antti ei puhunut siihen mitään. Mutta nyt hänen poskensa hehkuivat, ja yht'äkkiä hän villiintyi. —Terve, miehet! Nyt me ryypätään! Ja huomenna ajetaan junalta suoraan! Ajetaanko, Kalle? Hei!

—Hei, hei! Kas, Anttia vain! Se on päätetty asia, että ajetaan. Terve, Antti! Sinä et ole hukassa, kun olet miesten seurassa! Sinunkin pitää oppia maailmaa tuntemaan, ja meidän kanssamme sinä opit.

—Minä aionkin oppia maailmaa tuntemaan.

Antti jo vähän sammalsi. Tuutingit rupesivat nousemaan huimaavalla vauhdilla häntä päähän. Korvissa soi ja humisi, ja hänen oma äänensä kumahteli luonnottomalta. Lotten, joka katti illallispöytää toisella puolen salonkia, häämötti kuin jostain toiselta rannalta.

He söivät illallista. Pöydässä oli ainoastaan herroja. Puheltiin paljon ja juotiin olutta. Antti ei nähnyt kaikkea oikein tarkkaan. Siinä oli pöydällä kaikenlaista punaista ja viheriäistä. Hän söi enimmäkseen vain yhtä lajia, mitä lienee ollut lihalaitosta. Hän ei puhunut mitään, mutta hymähti välistä itsekseen. Sitten alkoi naama tulla onnettoman näköiseksi. Ja yht'äkkiä loppupuolella illallista hän nousi mennäkseen. —Minne sinä menet, Antti?

—En minnekään.

—Voitko pahoin? Sinä olet ihan vaalea.

—En minä voi pahoin … minä voin aivan hy-yvin. Kyllä minä tulen kohta.

Mutta mennessään horjahti hän oven pieltä kohti. Kapteeni kuiskasi Kallelle, joka oli saanut kunniapaikan hänen vieressään:

—Merenkäyntiä tyynessä vedessä.

Ja Kalle ja Nieminen nauroivat yhdessä kapteenin kanssa nuoren miehen vahingolle. Kalle kysyi, saisiko hän tarjota kapteenille konjakkarin. Kapteeni suostui, ja pian hän oli takertunut kaskuihinsa kiinni. Niemisellä oli koko ajan kasvot valmiina nauruun laukeamaan.

Se voimakas tunne, mikä Anttia äsken oli kohottanut kuin rinnassa pullistuva ilmapallo, oli nyt kokonaan poissa, ja sen sijan täytti surkea pahoinvointi. Hän tapasihe seisomasta ulkona viileässä tuulessa ja painoi jyskävää ohimoaan kantta kannattavaa rautaa vasten. Vaan ohimon kohta ei tahtonut pysyä pyöreän raudan nojassa. Se luiskahti yhtämittaa pois, ja hattu vetäytyi vähitellen kallelleen, ihan silmille. Antti tunsi sen ja tajusi hämärästi putoamisen vaaran. Ihmeteltävällä varovaisuudella hän vei toisen kätensä lakkiin, samalla kuin toisella piti lujasti kiinni raudasta, ja asetti sen viereensä penkille. Koetti painaa yhäkin ohimoa ja poskea kylmää rautaa vasten, joka teki hyvää. Siinä hän pysyttelihe vähän aikaa, ilkeä, yhä paheneva tunne sydänalassa. Hän kuuli epäselvästi laivan jyskytystä ja erotti vain hämärästi kuun valojuovan alhaalla laineiden harjalla. Joku ajatus oli hänelle muodostumaisillaan jostain asiasta, mutta ei siitä pitkään aikaan mitään valmista tullut. Vihdoin selvisi se siksi, että kunhan ei vain hänen hattunsa putoaisi penkiltä järveen, kun tuulee. Mutta silloin pusersi yht'äkkiä hänen sisuksiaan kuin synnytystuskissa, alhaalta tunki ylöspäin hiukaiseva kipu ja pani pari kertaa surkeasti voihkaisemaan. Kun se oli ohitse, oli hiukan helpompi olla, mutta otsalle oli noussut kylmä hiki. Pekka sattui tulemaan alhaalta salongista ja kuuli sen vaikeroimisen, jonka tuska pusersi Antista.

—Mikä sinua vaivaa, Antti?

—Ei minua mikään vaivaa. Usko pois, että ei minua mikään vaivaa.

Hän ei olisi millään lailla tahtonut tunnustaa, että hän oli juovuksissa, ja hän koetti puhua niin vakavasti kuin suinkin. Mutta kielen kompastelemisesta tunsi Pekka kuitenkin heti kohta taudin laadun.

—Mutta olethan sinä ihan juovuksissa! Ja missä siivossa sinä…? Milloinka olet ehtinyt juoda itsesi noin juovuksiin?

Vaan Antti väitti, ettei hän ole … hänellä on vain paha elämä … ei kuin hiukan kuuma salongissa … ja oli tullut jäähdyttelemään. Menee vain Pekka takaisin sinne, mistä on tullut … ei tarvitse ollenkaan seista siinä. Hän menee itsekin takaisin salonkiin. Kalle odottaa häntä, ja hän lupasi tulla.

Mutta kun hän liikahti mennäkseen, horjahti hän ja kolautti jalallaan pahasti jotain kapsäkkiä penkin alla. Hän suuttui siitä ja tiuskaisi vihaisesti Pekalle, että mitä hän siinä tiellä seisoo … antaa hänen mennä!

—Minne sinä aiot mennä?

—Minä menen syömään illallista.

—Johan sinä olet syönyt illallista? Sinun täytyy oitis panna maata. Tule, minä vien sinut hyttiisi.

—Minä tahdon suudella Lottenia!

—Mitä tahdot?

—Minä tahdon suudella Lottenia, ja anna minun mennä.

Pekka koetti ensin houkutella häntä ja vetää rintapielestä pois. Mutta silloin Antti puutui yhteen kohtaan ja alkoi riidellä. Hän tahtoi välttämättä suudella Lottenia ja syödä illallista. Ja hän ojensihe menemään salongin ovea kohti.

Mutta silloin täytyi Pekan ottaa ankara luonto päällensä, niinkuin hän jälestäpäin kertoi, ja sanoa tuimasti:

—Sinä et mene nyt minnekään, vaan tulet koreasti alas hyttiisi ja panet paikalla maata!

Ja käsipuolesta vei hän Anttia kokkasalonkia kohti. Ovessa koetti Antti vastustaa, mutta Pekka irroitti kädet ja työnsi hänet sisään. Mennä kolutessaan päätti Antti juopuneen viekkaudella, ettei hän siltä anna myöten, vaikka nyt on vain näin antavinaan. Kunhan tulee alas, niin hän kääntyy takaisin… Se luulee tuo, että hän näin vain, mutta ei hän näin vain … hän on se poika, joka…

Mutta kun salongin lampun valossa huomattiin, että rinta oli märkä ja likainen, masentui mieli täydellisesti. Hänen uudet hienot vaatteensa semmoisessa siivossa. Ja itku oli vain vähän matkan päässä kurkusta.

Pekka toimitti Antin hyttiin maata, veti kengät jalasta, auttoi vaatteita hänen päältään, nouti pullon seltteriä ja juotti sitä sairaalle. Sitten kasteli hän käsiliinan kylmässä vedessä ja hautoi sillä Antin ohimoita. Sillä lailla tahtoi hän istuttaa Anttiin sellaisen muiston, että juovuksissaolo on oikeastaan sairautta; mikä oli näyttäytynyt tehokkaaksi keinoksi ensikertalaisia vastaan. Antti antoi hoitaa itseään kuin siivo lapsi. Sanaakaan sanomatta tuijotti hän kattoon, silmät kankeasti yhteen kohtaan ojennettuina. Pekka ajatteli tilaisuuden soveliaaksi varoitus- ja nuhdepuheen pitämiseen. Mutta ennenkuin hän ennätti päästä alkuunkaan, oli Antti jo nukkunut. Pekka jätti hänet siihen nukkumaan ja painoi oven varovasti kiinni.

Hänellä itsellään oli kokkasalongissa makuusijansa. Sinne oli hän hilannut eväsvakkansakin. Se oli hänen ja Antin yhteinen, ja sitä olivat olleet laittamassa Antin sisaret. Kuinka kaikki oli asetettu sopivasti ja maukkaasti! Oli muistettu panna pienet servietitkin mukaan. Ja makeisia lomaan. Nuo sydämenmuotoiset piparikakut oli varmaankin pantu tarkoituksella. Pekka söi hitaasti, sillä se oli terveellistä. Syödessään hän ryyppäsi vettä ja ajatteli ryypätessään: kyllä tämä kirkas vesi on sentään terveellistä. Sitä kun juo joka aamu ja ilta, niin pysyy ruuansulatus kunnossa ja mies elää vanhaksi. Monet suuret miehet eivät ole juoneet muuta kuin vettä ja saavuttaneet korkean iän. Olut, jonka voi lukea alkoholijuomiin, kuluttaa voimia.— Tuossa Antissa näkyy olevan taipumusta antautumaan viekoitusten vietäväksi. Sen olen tänään huomannut. Mutta muuten minä en ymmärrä, mitä varten ne häntä siellä kotonaan niin ihailevat, Annakin. Hän on perheen ainoa poika ja liiaksi hemmoteltu. Semmoiset usein joutuvat turmiolle. Aina on häntä sanottu hyväpäiseksi, mutta en minä sitä ole niin erittäin huomannut. Se näkyy vasta siitä, miten luvut ja tutkinnot Helsingissä alkavat sujua. Minä pahoin pelkään niiden menevän hitaasti. Mutta mikäs niillä semmoisilla hätänä, joilla on varoja. Hän voi viipyä vaikka kymmenkunnan vuotta Helsingissä. Vasta sitten, kun on elänyt mielestään tarpeeksi ja tyhjentänyt nautintojen maljan pohjaan saakka, alkaa hän todenteolla harrastaa toimeentuloaan. Kaikki käy yhtä helposti kuin sitäkin ennen. Kohoaa vähitellen puoltolauseiden avulla, kun on isällä tuttavuuksia, saa helppotöisen viran ja elelee vain.

Pekka oli lopettanut syöntinsä ja alkoi riisuutua.

Tiloja oli useampia. Hän valitsi parhaimman lähellä pesukaappia. Sen päälle hän asetti vaatteensa hyvään järjestykseen. Tarkasti kaulustintaan, jota ei vielä huomenna tarvinnut muuttaa … vältti se näin matkalla, ja pesu on kallista Helsingissä. Veti varovasti kellonsa ja sijoitti sen niin, ettei se suinkaan putoaisi. Housut, joiden taskussa oli rahakukkaro, pantiin pään pohjiin.

Kynttilän sammutettuaan hän laski velkansa. Hän oli köyhä ja hänen oli täytynyt tehdä velkoja. Oli niitä kolmatta tuhatta. Mutta hän suorittaa tutkinnon syksyllä. Kolmen neljän vuoden päästä on ehkä oma palkka. Täytynee Annankin tuoda sen verran pesään, että pääsee veloista. Ukko kuuluu panevan pankkiin joka vuosi kolme tuhatta palkastaan. Helposti hän oli saanutkin Annan, vaikka sen ympärillä liehakoi muitakin. Siinä seuranäytelmässä oli hän jo huomannut varmat merkit. Rekiretkellä se sitten ratkaistiin. On se pulska tyttö.—Hohhoi! Kunpa saisi nyt hyvän ja halvan asunnon Helsingissä. Parasta taitaisi olla asettua maaseudulle rautatien varteen. Ja niin hän tekeekin.

Vähän päästä alkoi hänen nurkastaan kuulua pientä pihinätä, ja hetken kuluttua kuorsasi Pekka.

Ruokasalissa istuivat myöhään yöhön Kalle ja Nieminen. Siellä oli saatu toimeen uusi whisti kahvin ja liköörin ääressä. He olivat aikoja sitten unohtaneet Antin, joka hervotonna makasi selällään hytissään.

Luku 5 Kapitel Chapter 5 Kapitel 5

Neiti asetti hänen eteensä nuo ystävälliset totineuvot, tuon valkean vesikannun, soman sokerirasian valkoisine, neliskulmaisiksi leikattuine sokeripalasineen ja sitten vielä tuon pienoisen, melkein neitseellisen konjakkikarahvin. Fröken|satte|hans|framför|de|vänliga|dryckesråd|den|vita|vattenkannan|vackra|sockerasken|vita|fyrkantigt|skurna|sockerbitarna|och|sedan|ännu|den|lilla|nästan|oskuldsfulla|konjakskaraffen Fröken ställde fram de vänliga allvarliga råden, den vita vattenkannan, den vackra sockerasken med vita, fyrkantigt skurna sockerbitar och sedan även den lilla, nästan jungfruliga konjakskaraffen. Kun Antti näki nämä edessään ja katseli näitä, tuntui hänen sydämessään iloinen hypähdys. När|Antti|såg|dessa|framför sig|och|tittade på|dessa|kändes|hans|i hjärtat|glad|hopp När Antti såg detta framför sig och betraktade det, kände han en glad hopp i sitt hjärta. Syytä tietämättä oli hän niin onnellinen, että kihosi vettä silmään, samalla kuin olisi tehnyt mieli seisoalleen kimmahtaa, kätensä ojentaa ja kirkaista kimakka hurraahuuto. orsak|utan att veta|var|han|så|lycklig|att|sprutade|vatten|i ögat|samtidigt|som||gjort|lust|stående|hoppa|sina händer|sträcka ut|och|skrika|skarp|hurrahälsning Utan att veta varför var han så lycklig att tårarna kom i ögonen, samtidigt som han kände för att hoppa upp, sträcka ut sina armar och skrika ett högt hurra.

Oli tämä elämä kuitenkin toista kuin koulussa ennen! Var|detta|liv|ändå|annorlunda|än|i skolan|tidigare Detta liv var ändå annorlunda än i skolan tidigare! Jos tahtoi jotain maistaa, täytyi se tehdä salaa, lukon takana, jossain ahtaassa, mustassa kamarissa. Om|ville|något|smaka|måste|det|göras|i hemlighet|låsets|bakom|någonstans|trånga|svarta|rummet Om man ville smaka på något, måste det göras i hemlighet, bakom låset, i något trångt, mörkt rum. Usein ei ollut muuta kuin jokin rikkinäinen pikari tai kahvikuppi, välistä ei sitäkään, jolloin piti ottaa pullon suulta. Ofta|inte|hade|annat|än|något|trasig|bägare|eller|kaffekopp|ibland|inte||då|var tvungen|ta|flaskan|från munnen Ofta fanns det inget annat än en trasig bägare eller kaffekopp, ibland inte ens det, då fick man ta direkt från flaskans mun. Jota vastoin nyt! Jota|emot|nu Men emot nu!

Kuinka nyt oli toista! Hur|nu|var|annorlunda Hur var det nu annorlunda! Kaikki oli valoisaa, puhdasta, somaa ja luvallista. All|var|ljust|rent||och|tillåtet Allt var ljust, rent, vackert och tillåtet. Saa tehdä julkisuudessa, jokaisen nähden, vaikka entisten opettajainsa! Får|göra|i offentligheten|varje|syn|även|tidigare|lärare Man får göra det offentligt, inför alla, även inför sina tidigare lärare!

Antti oli aikeissa mennä kannelle. Antti|var|avsedd|gå|till däck Antti hade för avsikt att gå upp på däck. Mutta silloin tuli sisään tuo hieno tuntematon herra, joka ei ollut näyttäytynyt kannella sitten päivällisen. Men|då|kom|in|den|fina|okända|herr|som|inte|hade||på däck|efter|middagen Men då kom den där stilige okände herren in, som inte hade visat sig på däck sedan middagen. Hän tuli haukotellen ja kysyi hyvin veltosti, missä oltiin. Han|kom|gäspar|och|frågade|mycket|slapp|var|vi var Han kom in gäspar och frågade mycket slött var vi var. Saatuaan kuulla, että oltiin Savonlinnassa, pyysi hän seltteriä bufettineidiltä, joka oli hänkin seisonut ikkunassa ja katsellut rannalle. När de fick|höra|att|vi var|i Savonlinna|bad|han|seltzer|från bufféservitrisen|som|var|han också|stått|vid fönstret|och|tittat|mot stranden När han fick veta att de var i Savonlinna, bad han bufféflickan om en seltzer, som också hade stått vid fönstret och tittat ut mot stranden. Antista oli tuo välinpitämättömyys savonlinnalaisista niin sopivaa todelliselle gentlemannille, että hän jäi hänkin salonkiin ja istuutui totinsa ääreen, noudettuaan vain sanomalehden luettavakseen tupakkahytistä. från Antti|var|den|likgiltighet|från Savonlinna|så|passande|verkliga|gentlemannen|att|han||han också|i salongen|och|satte sig|sin drink|vid|efter att ha hämtat|bara|tidningen|för att läsa|från rökhytten Antis likgiltighet inför savolaxarna var så passande för en riktig gentleman att han också stannade kvar i salongen och satte sig vid sin drink, efter att ha hämtat en tidning att läsa från tobaksbåset. Ja hän oli nyt mielestään jo yhtä taitava ja varma matkustaja kuin tuo tuntematon herrakin. Och|han|var|nu|i sin egen åsikt|redan|lika|skicklig|och|säker|resenär|som|den där|okända|herren Och nu ansåg han sig vara lika skicklig och säker resenär som den där okända herren.

Hän muisti entisestään, että kaupungin herrat tulevat tässä laivaan ottamaan niin monta konjakkiryyppyä kuin he suinkin kiireessä kerkiävät. Han|kom ihåg|tidigare|att|stadens|herrarna|kommer|här|ombord på båten|ta|så|många|konjakksnapsar|som|de|överhuvudtaget|i brådska|hinner Han mindes dessutom att stadens herrar kommer ombord på detta fartyg för att ta så många konjakkspritzer som de hinner med i brådrasket. Kun he tulevat, niin katselevat he tietysti tarkkaan jokaista matkustajaa ja nähdessään hänet ajattelevat he varmaankin: »Kukahan on tuo komea herrasmies, joka istuu tuossa?» Ja kun neitoset kysyvät heiltä, ketä oli laivassa, niin he selittävät: »Oli siellä muuankin solakkavartaloinen nuori ylioppilas, puettuna pitkään mustaan takkiin ja vaaleihin housuihin. När|de|kommer|så|tittar|de|naturligtvis|noga|varje|passagerare|och|när de ser|honom|tänker|de|förmodligen|Vem|är|den|stiliga|gentleman|som|sitter|där|Och|när|flickorna||dem|vem|var|på båten|så|de|förklarar|Det var|där|en annan|smal|ung|student|klädd|lång|svart|rock|och|ljusa|byxor När de kommer, så kommer de naturligtvis att noggrant betrakta varje resenär och när de ser honom tänker de säkert: »Vem är den där stilige gentlemannen som sitter där?« Och när flickorna frågar dem vem som var ombord på fartyget, så förklarar de: »Det fanns också en annan smalvuxen ung student, klädd i en lång svart rock och ljusa byxor. Hän istui itsekseen totilasin ääressä, hyvin huolettomasti ja luki sanomalehteä.»—»Kuka se oli?»—»Ei me hänen nimeään tiedetty.» Han|satt|för sig själv|totlasens|vid|mycket|bekymmerslöst|och|läste|tidningen|Vem|han|var|Inte|vi|hans|namn|visste Han satt ensam vid ett glas sprit, mycket bekymmerslöst och läste tidningen.»—»Vem var det?»—»Vi visste inte hans namn.»

Herrat asettuivat rehevästi pöydän ympärille, huusivat sisään konjakkia ja seltteriä, kutsuivat bufettineitiä Klaaraksi, nauroivat usein ja käheästi asioille, joita syrjäisen oli vaikea käsittää huvittaviksi. Herrarna|satte sig|frodigt|bordets|runt|ropade|in|konjak|och|seltzer||bufféservitris|Klara|skrattade|ofta|och|hes|saker|som|den avlägsne|var|svårt|förstå|roliga Herrarna satte sig rikligt runt bordet, ropade på konjak och seltzer, kallade bufféflickan för Klara, skrattade ofta och hest åt saker som var svåra för en utomstående att förstå som roliga. Kun kapteeni kulki salongin läpi, pakottivat he häntäkin kilistämään. När|kapten|gick|salongen|genom|tvingade|de|honom också|att klirra När kaptenen gick genom salongen tvingade de honom också att klinka.

—Itkivätkö nuo edes? Grät de|de|ens —Grät de ens?

Kalle oli nähtävästi kaikkien suosikki, sillä monelta haaralta häntä pöytään vedettiin, työnnettiin tuolia alle ja ojennettiin täytettyjä laseja. Kalle|var|uppenbarligen|allas|favorit|för|från många|håll|honom|till bordet|drogs|sköts|stol|under||räcktes|fyllda|glas Kalle var uppenbarligen allas favorit, för han drogs till bordet från många håll, stolar sköts in under honom och fyllda glas sträcktes fram.

—Helsinkiin! till Helsingfors —Till Helsingfors!

—Ka, sinulla on totia, Antti! Ja|du har|har|brännvin|Antti —Ja, du har snaps, Antti! Eikö mekin, Nieminen, oteta totia? inte||Nieminen|tar|sprit Ska vi också ta snaps, Nieminen?

—Minä en kiellä, en käske. Jag|inte|förneka|inte|befalla —Jag förnekar inte, jag befaller inte.

—Herra katsoo väärin … kaikki muut sanovat, että minä olen laihtunut… Herr|ser|fel|alla|andra|säger|att|jag|är|gått ner i vikt —Herrn ser fel … alla andra säger att jag har gått ner i vikt…

—Kuka sanoo? Vem|säger —Vem säger det?

—Missä sinä olet häneen tutustunut? Var|du|är|till honom|bekantat —Var har du lärt känna honom?

—Etkö ole esitetty … no, jos ei muuta puutu, niin tuossa tuokiossa… Du|är|presenterad|nej|om|inte|något|saknas|så|där|ögonblicket —Har du inte blivit presenterad … tja, om inget annat saknas, så på ett ögonblick…

—Minulla on kunnia esittää tässä toinen toiselleen kaksi minun parasta ystävääni: herra Anders Ljungberg, ylioppilas, ja civis academicus Abraham Nieminen … herrat on hyvät!—No, prykää nyt Nieminen! Jag har|är||att presentera|här|den andra|åt varandra|två|mina|bästa|vänner|herr|Anders|Ljungberg|student|och|medborgare|akademisk|Abraham|Nieminen|herrarna|är|bra|Nåväl|skynda|nu|Nieminen —Jag har äran att här presentera för varandra två av mina bästa vänner: herr Anders Ljungberg, student, och civis academicus Abraham Nieminen … herrarna är vänliga!—Nåväl, pryk nu Nieminen!

Antilla oli aina ollut suuri kunnioitus häntä kohtaan. Antilla|var|alltid|haft|stor|respekt|honom|mot Antti hade alltid haft stor respekt för honom. Sillä jo koulussa ollessaan osasi hän käyttäytyä niinkuin herra. För|redan|i skolan|när han var|kunde|han|bete sig|som|herre Redan när han var i skolan visste han hur man skulle bete sig som en herre. Suosikkeja oli hänellä aina joku. Favoriter|hade|honom|alltid|någon Han hade alltid någon favorit. Viimeksi oli Antti ollut. Senast|hade|Antti|varit Senast var det Antti. Kaikki hänen toverinsa siihen asemaan pyrkivätkin. Alla|hans|kamrater|till den|position|strävade också Alla hans kamrater strävade efter den positionen. Ja nyt hän oli Helsingistä haalinut käsiinsä tuon vanhan ylioppilaan, punanaamaisen, käheä-äänisen ja pyöreämahaisen. Och|nu|han|hade|från Helsingfors|samlat|i sina händer|den|gamla|studenten|rödansiktad|||och|rundmagad Och nu hade han i Helsingfors fått tag på den gamla studenten, den rödblommiga, hesröstade och rundmagade.

—Ajetaan vain! Vi kör|bara —Vi kör bara!

—Minähän ne maksoin. jag|dem|betalade —Jag betalade dem.

—Tuleehan ne vähän. Kommer de|de|lite —Jo, de blir lite dyra. Mutt' enpä ole ollut niin perinpohjaisella ja hupaisella retkellä sitten kuin kesällä Helsingissä. Men|inte|har|varit|så|grundlig|och|rolig|utflykt|sedan|som|på sommaren|i Helsingfors Pero no he estado en un viaje tan completo y caprichoso desde el verano en Helsinki. Men jag har inte varit på en så grundlig och rolig utflykt sedan i somras i Helsingfors. Se oli ollut silloin, kun Kalle oli tavannut »tämän Niemis-rähjän, tämän rähjä-Niemisen.» Samalla oli Kallen ylioppilasvifti. Det|var|hade varit|då|när|Kalle|var|hade träffat|denna|||denna||||var|Kalles|studentmössa Det hade varit då, när Kalle hade träffat »denna Niemis-skräpa, denna skräpa-Nieminen.» Samtidigt hade Kalle sin studentmössa. Kalle oli saanut pidennystä historiassa ja jäänyt muista kesemmäksi. Kalle|var|fått|förlängning|i historia|och|blivit kvar|från de andra|duktigare Kalle hade fått förlängning i historia och blivit kvar längre än de andra. Ei tahtonut kuitenkaan luku sujua kesäkuumalla Helsingissä. Inte|ville|ändå|läsning|flyta|i sommarvärmen|i Helsingfors Han ville dock inte få läsningen att flyta på i sommarhettan i Helsingfors. Vasta heinäkuun alussa hän suoritti tutkintonsa lukematta muuta kuin ensimmäisen sivun vanhan ajan historiaa. Inte förrän|juli|i början|han|avlade|sin examen|utan att läsa|något annat|än|första|sidan|gammal|tids|historia Först i början av juli avlade han sin examen utan att ha läst mer än första sidan av den gamla tidens historia. Nieminen harhaili samaan aikaan hajanaisissa vaatteissa, kello ja valkoinen lakki pantissa, pitkin polttelevia katuja eikä päässyt irtautumaan asunnostaan, johon oli velkaa koko lukukauden. Nieminen|irrade|samma|tid|slitna|kläder|klocka|och|vit|hatt|i pant|längs|brännande|gator|och inte|kunde|frigöra sig|från sin lägenhet|där|var|skyldig|hela|terminen Nieminen vandrade samtidigt omkring i slitna kläder, klocka och vit mössa i pant, längs de brännande gatorna och kunde inte frigöra sig från sin lägenhet, där han var skyldig hela terminen. Ylioppilashuoneen lukusalissa he tapasivat toisensa, ja Nieminen iski kohta Kalleen esitellen itsensä hänelle. Studentkorridorens|i läsesalen|de|träffade|varandra|och|Nieminen|slog|snart|Kalle|presenterande|sig själv|för honom I studenternas läsrum träffades de, och Nieminen presenterade sig för Kalle. Hän oli saanut oivan kalan onkeensa. Han|var|hade fått|utmärkt|fisk|till sitt metspö Han hade fått en fin fisk på sin krok. Samana iltana sai Kalle valkoisen lakin. samma|kväll|fick|Kalle|vit|mössa Samma kväll fick Kalle sin vita mössa. Koko yön he sitten hurrasivat. Hela|natten|de|sedan|jublade Hela natten hejade de. Kalle maksoi kestit ja Nieminen neuvoi kaikki käytävät paikat. Kalle|betalade|festligheterna|och|Nieminen|visade|alla|gång|platser Kalle betalade för kalaset och Nieminen visade alla platser. Kolme päivää vietettiin yhtä juhlaa. Tre|dagar|tillbringades|en|fest Tre dagar tillbringades i en och samma fest. Välipä näillä isän rahoilla, johonkinhan ne oli pantava! bryr sig|med dessa|pappas|pengar|till något|de|var|pantsatta Vad ska man göra med dessa faderns pengar, de måste ju användas till något! Sitten lunasti Kalle uuden ystävänsä irti sekä asunnosta että panttilaitoksesta ja vei hänet kotiinsa maalle. Sedan|löste in|Kalle|nya|vän|från|både|lägenheten|och|pantbanken|och|tog|honom|hem|till landet Sedan löste Kalle sin nya vän från både lägenheten och pantbanken och tog honom med sig hem till landet.

—Me ajettiin suoraa päätä Grapen mammaan ja tahdottiin uutta lakkia. Vi|körde|rakt||Grapes|mamma|och|ville ha|ny|hatt —Fuimos directamente a la mamá de Grape y queríamos un sombrero nuevo. —Vi körde rakt till Grapes mamma och ville ha en ny mössa. Grapen mamma pui sormellaan ja torui: »Ai-jai noita nuoria studentteja … eilen ostettu uusi lakki ja nyt noin tahrittu!» Mutta minä kysyin, etteikö rahallaan saa uutta ja viskasin satamarkkasen pöytään. Grapes|mamma|pekade|med sitt finger|och|skällde|||de där|unga|studenter|igår|köpt|ny|hatt|och|nu|så|smutsig|Men|jag|frågade|om inte|med sina pengar|kan få|ny|och|kastade|en 5-markare|på bordet Grapes mamma viftade med fingret och skällde: »Aj-aj, dessa unga studenter... en ny mössa köpt igår och nu så här smutsig!» Men jag frågade om man inte kan få en ny för sina pengar och slängde en hundralapp på bordet. Lakki tuli ja tuossa se on! Hatten|kom|och|där|den|är Mössan kom och här är den!

—No mitä? Nej|vad —Vad då?

—Lakki kuin lakki. Hatt|som|hatt —Hatt som hatt.

—Mitäs isäsi sanoi? vad|din pappa|saade —Vad sa din far?

Kallella oli aina ollut suuri vaikutusvoima Anttiin, joka joutui helposti sellaisten johdettavaksi, jotka olivat kokeneet ja tiesivät enemmän kuin hän. Kalle|hade|alltid|varit|stor|påverkan|på Antti|som|hamnade|lätt|sådana|ledda|som|hade|erfarna|och|visste|mer|än|han Kale had always had great influence over Antti, who was easily led by those who had experienced and knew more than he. Kalle hade alltid haft stort inflytande över Antti, som lätt blev ledd av dem som hade mer erfarenhet och visste mer än han. Nyt ihaili hän Kallea etenkin hänen huolettoman ja varman käytöksensä vuoksi. Nu|beundrade|han|Kalle|särskilt|hans|bekymmerslösa|och|självsäkra|beteende|på grund av Now he admired Kale especially for his carefree and confident demeanor. Nu beundrade han Kalle, särskilt på grund av hans bekymmersfria och självsäkra beteende. Hänen ei tarvinnut tehdä tiliä isälleen mistään. Hans|inte|behövde|göra|redovisning|till sin far|om något He didn't need to account for his father for anything. Han behövde inte redovisa något för sin far. Hän ei välittänyt vähääkään valkeasta lakistaan, jota hän, Antti, oli koko kesän suojellut kuin silmäteräänsä ja jonka varjelemisesta äidillä ja sisarilla oli ollut ainainen huoli. Han|inte|brydde sig|det minsta|vita|mössan|som|han|Antti|hade|hela|sommaren|skyddat|som|sitt öga|och|vars|skyddande|mamma|och|systrar|hade|varit|ständig|oro He didn't care about his white law, which he, Antti, had protected all summer like his eyebrow and had always been a concern for his mother and sisters. Han brydde sig inte det minsta om sin vita hatt, som han, Antti, hade skyddat hela sommaren som sin ögonsten och vars skydd hade varit en ständig oro för hans mor och systrar. Satamarkkasia oli hänellä rutistettuna kukkaro täyteen, ja liivien taskuissa helisi hopea- ja kuparirahoja irtaallaan. Satamarkkasia|hade|hos honom|ihopkrökt|plånbok|full|och|västar|i fickorna|klirrade||och|kopparmynt|lösa He had a harbor purse full of purses and silver and copper coins in his vest pockets in his vest pockets. Han hade en massa mynt pressade i sin plånbok, och i västfickorna klingade silver- och kopparmynt fritt. Antilla olivat rahat lompakossa, joka oli ommeltuna povitaskun vuoriin kiinni. Antilla|hade|pengarna|i plånboken|som|var|sydd|bröstfickans|foder|fast Antti had money in a wallet that was sewn to the lining of the back pocket. Antti hade pengarna i sin plånbok, som var sydd fast i fodret på bröstfickan. Ja vähitellen kasvoi Kalle hänen silmissään vapaan miehen perikuvaksi, semmoisen, joksi hänenkin määränsä oli pyrkiä. Och|gradvis|växte|Kalle|hans|ögon|fri|mans|idealbild|sådan|som|hans också|mål|var|sträva And gradually, in her eyes, Kalle grew to be the heir to the free man, the kind he was supposed to strive for. Och gradvis växte Kalle i hans ögon till en idealisk fri man, en sådan som även han strävade efter att bli.

Kaikki kolme terästivät he lasejaan, joivat ja jatkoivat samaan suuntaan. Alla|tre|stärkte|de|sina glas|drack|och|fortsatte|samma|riktning All three steeled their glasses, drank and continued in the same direction. Alla tre skålade i sina glas, drack och fortsatte i samma riktning. Lasit tyhjenivät nopeasti, varsinkin Niemiseltä, jonka lihava, pehmyt ja kesakkoinen käsi vähän väliä ahnaasti kouristi omaansa ja keikisti sen, niinkuin näytti sekä suuhun että silmiin. glas|tömdes|snabbt|särskilt|från Niemis|vars vars|fet|mjuk|och|med skäggstubb|hand|lite|emellan|girigt|grep||och|svängde|den|som|såg ut|både|till munnen|och|till ögonen The glasses emptied quickly, especially from Nieminen, whose fat, soft, and crooked hand, a little at a time, greedily writhed and twisted as it looked in both his mouth and eyes. Glasen tömdes snabbt, särskilt från Nieminen, vars feta, mjuka och håriga hand då och då hungrigt grep tag i sin egen och vinkade med den, som om den visade både till munnen och ögonen. Kalle kertoi nyt tarkemmin, missä he tuona suurena Helsingin viftiyönä olivat olleet. Kalle|berättade|nu|mer detaljerat|var|de|den|stora|Helsingfors|vitvinsnatten|hade|varit Now Kalle told me more about where they had been on that big night in Helsinki. Kalle berättade nu mer detaljerat var de hade varit den stora kvällen i Helsingfors. Hän nimitteli katuja ja niiden numeroita, mainitsi paikkoja, joilla oli omituiset salaperäiset nimensä. Han|namngav|gator|och|deras|nummer|nämnde|platser|där|var|konstiga|mystiska|namn He named the streets and their numbers, mentioning places that had strange mysterious names. Han nämnde gator och deras nummer, nämnde platser som hade sina märkliga mystiska namn. Ja merkitsevästi silmää iskien Antille lupasivat he Niemisen kanssa hänellekin niitä näyttää, jahka perille jouduttaisiin. Och|betydligt|ögat|blinkande|till Antti|lovade|de|Nieminen|med|till honom också|dem|visa|när|fram|skulle anlända And with significant eye contact to Antti, they and Nieminen promised to show them to them as soon as they got there. Och med en betydelsefull blinkning till Antti lovade de tillsammans med Nieminen att visa honom dem också, så snart de kom fram. He tuumivat, että jos Augusta vielä on entisessä paikassaan, he ajavat sinne. De|funderar|att|om|Augusta|fortfarande|är|i sin tidigare|plats|de|kör|dit They implied that if Augusta was still at its former location, they would drive there. De funderade på att om Augusta fortfarande är på sin gamla plats, så skulle de åka dit.

Antti oli kyllä osiksi kuullut tällaisista puhuttavan. Antti|var|nog|delvis|hört|sådana här|pratas Antti had heard some of these talk. Antti hade visserligen hört talas om sådana saker. Hän oli usein pitkät hetket vuoteellaan maaten ja metsässä selällään loikoen niistä haaveksinut, niitä mielessään kuvitellut ja loihtinut eteensä oudon hekkumallisen maailman. Han|var|ofta|långa|stunder|i sin säng|liggande|och|i skogen|på rygg|liggande|om dem|drömt|dem|i sitt sinne|föreställt|och|trollat|framför sig|konstig|njutningsfull|värld Often, for long moments, he had dreamed of lying on his bed and lying on his back in the woods, imagining them and conjuring up a strange glorious world. Han hade ofta legat länge på sin säng och drömt om dem medan han låg på rygg i skogen, föreställt sig dem i sitt sinne och trollat fram en underlig, njutbar värld. Mutta sellaisesta, mitä Kalle hänelle nyt kaikesta siitä kertoi ja maalaili elävin ja rajuin piirtein, ei hän ollut osannut uneksiakaan. Men|om något sådant||Kalle|till honom|nu|om allt|det|berättade|och|målade||och|brutala|drag|inte|han|hade|kunnat|drömma But what Kalle was telling him about all this and painting in a lively and violent manner, he had never dreamed of. Men om det som Kalle nu berättade och målade för honom med levande och kraftfulla drag, hade han inte kunnat drömma ens. Hän kuunteli vavistus rinnassa ja hengitti epävarmasti ja lyhyesti, kauan huokumistaan pidätellen, samalla kuin kasvot olivat kuin jäykistyneet. Han|lyssnade|skakning|i bröstet|och|andades|osäkert|och|kort|länge|av sin utandning|hållande tillbaka||som|ansikte|var|som|stelnade He listened to the trembling chest and breathed uncertainly and briefly, holding his exhalation for a long time, while his face was stiffened. Han lyssnade med en darrning i bröstet och andades osäkert och kort, länge hållande tillbaka sin suck, medan ansiktet var som förstenat. Silloin tällöin hän teki jonkun kysymyksen, joka tuli arasti esille, vaikka hän koetti asettaa sen siihen muotoon kuin hän kyllä olisi kaikki pääasiassa tiennyt, vaikkei ollut muutamista sivuseikoista selvillä. då|då|han|ställde|någon|fråga|som|kom|försiktigt|fram|även om|han|försökte|formulera|den|i den|formen|som|han|säkert|skulle|allt|huvudsakligen|vetat|även om han inte||från några|sidofrågor|klara From time to time, he asked a question that came up nicely, even though he tried to put it in the form that he knew most of the time, even though he was not aware of a few side issues. Då och då ställde han en fråga som kom fram försiktigt, även om han försökte formulera den så att han nog skulle ha vetat allt huvudsakligen, även om han inte var klar över några sidofrågor. Helsinki rupesi kangastamaan hänen edessään tummanpunaisena, samettisohvaisena huoneena, josta lähti hurmaava parfyymi, jossa oli salainen puolihämärä, jossa liikkui väljävaatteisia olennoita, mitkä ihan lähelle tunkivat, istuutuivat polvelle, kietoivat käden kaulaan ja toisella soittivat pianoa, johon lauloivat kevyttä, hehkuvaa säveltä, tuota samaa, jota Kallekin hyrähteli: »frallallalla, natten ä bra!» Nuo olivat olleet siellä, ne olivat nähneet sen kaikki ja monta kertaa kokeneet. Helsingfors|började|sväva framför|hans|framför|mörkröd|med sammetsoffa|rum|från vilket|kom|förtrollande|parfym|i vilket|var|hemlig|halvskugga|i vilket|rörde sig|i lösa kläder|varelser|som|helt|nära|trängde|satte sig|på knä|svepte|armen|runt halsen|och|med den andra|spelade|piano|till vilket|sjöng|lätt|strålande|melodi|det där|samma|som|Kalle också|hummade|frallallalla|natten|är|bra|De|hade|varit|där|de|hade|sett|det|allt|och|många|gånger|upplevt Helsinki began to clothe her as a dark red, velvet sofa room, from which came a charming perfume, with a secret half-moon, moving loose-fitting creatures, who just lingered, sat on their knees, wrapped their hands around the piano, sang a song, which Kallek grumbled: "frallall, natten ä bra!" Those had been there, they had seen it all and had experienced it many times. Helsingfors började sväva framför honom som ett mörkrött, sammetssoffigt rum, där en förtrollande parfym spred sig, med en hemlig halvmörker, där löst klädda varelser rörde sig, som kom nära, satte sig i knäet, svepte en arm om halsen och med den andra spelade piano, till vilket de sjöng en lätt, glödande melodi, den samma som Kalle också nynnade: »frallallalla, natten ä bra!» De hade varit där, de hade sett allt och upplevt det många gånger. Ja hänkin saa sen kokea … he vievät hänet sinne … ehkä he jo huomenna… Och|han också|får|det|uppleva|de|tar|honom|dit|kanske|de|redan|imorgon And he gets to experience it too… they take him there… maybe they will be there tomorrow… Och han ska också få uppleva det … de tar honom dit … kanske redan imorgon…

—En minä herran lakista huoli! Jag|ska||från hatten|bryr mig —I don't worry about the Lord's law! —Jag vill inte ha herrens hatt! Ja Lotten esti sen kädellään. Och|Lotten|gissade|det|med sin hand And Lotten prevented it with his hand. Och Lotten hindrade det med sin hand.

Kalle tuli Antille avuksi: Kalle|kom|till Antti|till hjälp Kalle came to Antti's help: Kalle kom till Antti för att hjälpa:

—Mikset huoli? Varför|oro —Why don't you worry? —Varför tar du inte emot?

—En huoli! Ingen|oro —Jag tar inte emot!

—Ei tule! Nej|kommer —Det kommer inte! Pian nyt!—Ja Kalle sysäsi hänet omasta sylistään Antin syliin. Snart|nu|Och|Kalle|knuffade|honom|från sin|famn|Antis|famn Soon now! —And Kalle pushed him from his own lap into Ant's lap. Snart nu!—Och Kalle knuffade henne från sin famn till Antis famn. Mutta kun Antti tunsi hänet polvellaan, olivat häneltä voimat kuin poissa, eikä suutelemisesta tullut mitään, vaikka tyttö nähtävästi jo olisi ollut suostuvainen. Men|när|Antti|kände|honom|på knä|var|från honom|krafter|som|borta|och inte|från kyssandet|blivit|något|även om|flickan||redan|skulle ha varit|varit|villig But when Antti knew her on her knees, her powers were gone, and kissing became nothing, even though the girl had apparently already consented. Men när Antti kände henne på sitt knä, kändes det som om hans krafter var borta, och det blev inget av kyssandet, även om flickan uppenbarligen redan skulle ha varit villig. Antti oli vain hämillään ja veti ja puhalsi paperossia, niin että pihisi. Antti|var|bara|förvirrad|och|drog|och|blåste|cigarett|så|att|visslade Antti was just embarrassed and pulled and blew the paper bag so he squealed. Antti var bara förvirrad och drog och blåste på sin cigarett, så att det fräste. Lotten sai siitä savua henkeensä, alkoi rykiä ja nousi pois. Lotten|fick|av det|rök|i sin andning|började|hosta|och|reste sig|upp Lotten took a breath in it, started squeaking and got off. Lotten fick rök i halsen, började hosta och reste sig.

—Ka, no mikset sinä suudellut? Ka|men|varför inte|du|kysste —Yeah, why didn't you kiss? —Ja, varför kysste du inte?

Ja Kalle oli naisten kanssa niin, että hän aluksi »impponeerasi». Och|Kalle|var|med kvinnorna|tillsammans|så|att|han|först|imponerade And Kalle was with the women so she initially "impersonated." Och Kalle var med kvinnor så att han först »pussade». Käyttäytyi huolettomasti, tuskin oli huomaavinaankaan, puheli seuroissa herrojen kanssa, ja katsahti vain silloin tällöin naisten puoleen. Beteende|vårdslöst|knappt|var|ens märkte|pratade|i sällskap|herrarna|med||kastade en blick|bara|då|då och då|kvinnorna|mot He was carefree, hardly noticeable, talked to clubs with gentlemen, and only occasionally looked at women. Bete sig vårdslöst, knappt var han medveten om det, pratade med herrarna i sällskapen, och kastade bara en blick på damerna då och då. Jos sitten puheli, ei antanut missään myöten, väitti vastaan sitä, jota tahtoi miellyttää, ja oli muille kohtelias. Om|sedan|pratade|inte|gav|någonstans|eftergift|påstod|emot|den|som|ville|behaga|och|var|andra|artig If he then spoke, never gave in, claimed against the one he wanted to please, and was polite to others. Men när han pratade, gav han inte efter någonstans, motsade den han ville behaga, och var artig mot andra. Mutta kun sitten sattui ovessa vastaan tulemaan, niin lähetti yht'äkkiä syvän katseen silmästä silmään. Men|när|sedan|hände|i dörren|emot|komma|så|skickade|plötsligt|djup|blick|från öga|till öga But when it happened to meet at the door, he suddenly sent a deep eye-to-eye look. Men när han plötsligt stötte på någon i dörren, skickade han plötsligt en djup blick öga mot öga. Ja jos joutui kahden kesken puhelemaan, muutti kokonaan käytöksensä, ja oli ystävällinen ja suopea. Och|om|blev tvungen|två|ensamma|att prata|ändrade|helt|sitt beteende|och|var|vänlig|och|välvillig And if he had to talk between the two, he changed his behavior completely, and was kind and kind. Och om han hamnade i enrum, förändrade han helt sitt beteende, och var vänlig och tillmötesgående. Franseesiin ei häntä ensiksi pidä itse pyytää, vaan pitää toimittaa niin, että tulee vis-à-vis'ksi. till fransen|inte|honom|först|bör|själv|be|utan|bör|leverera|så|att|blir||| First, you should not ask for a franchise yourself, but deliver it so that it becomes a vis-à-vis. Man bör inte först be honom till franskan, utan man bör ordna så att man hamnar vis-à-vis. Figureessa voi taas pelata silmillään, ja kun tulee naisten vaihdos, niin silloin on lujasti puristettava. i figuren|kan|igen|spela|med sina ögon|och|när|kommer|kvinnornas|byte|så|då|är|hårt|måste tryckas In Figuree, you can play with your eyes again, and when it comes to changing women, you have to press it tight. I figuren kan man åter spela med ögonen, och när det är byte av kvinnor, så måste man trycka hårt. Naiset pitävät siitä, että heitä lujasti puristaa. Kvinnor|gillar|det|att|dem|hårt|kramar Women like being pressed hard. Kvinnor gillar att bli hårt pressade. Jos heitä ottaa hellävaroen kiinni, niin heistä tuntuu pahalle ruumiissa. Om|dem|tar|varsamt|fast|så|av dem|känns|dåligt|i kroppen If you are gently caught, they will feel bad in the body. Om man tar dem försiktigt, så känns det dåligt i kroppen.

—Minä aionkin oppia maailmaa tuntemaan. Jag|också|lära mig|världen|känna —Jag tänker också lära mig att känna världen.

He söivät illallista. De|åt|middag De åt middag. Pöydässä oli ainoastaan herroja. Vid bordet|var||herrar Vid bordet fanns endast herrar. Puheltiin paljon ja juotiin olutta. Vi pratade|mycket|och|vi drack|öl Vi pratade mycket och drack öl. Antti ei nähnyt kaikkea oikein tarkkaan. Antti|inte|såg|allt|riktigt|noggrant Antti såg inte allt riktigt tydligt. Siinä oli pöydällä kaikenlaista punaista ja viheriäistä. Där|var|på bordet|allt möjligt|röd|och|grön It had all kinds of red and green on the table. Det fanns allt möjligt rött och grönt på bordet. Hän söi enimmäkseen vain yhtä lajia, mitä lienee ollut lihalaitosta. Han|åt|mestadels|bara|ett|art|vad|kan ha|varit| He ate mostly only one species of what was supposed to be a meat factory. Han åt mest bara en typ, vad det nu kan ha varit från köttfabriken. Hän ei puhunut mitään, mutta hymähti välistä itsekseen. Han|inte|pratade|något|men|log|ibland|för sig själv He didn't say anything, but smiled to himself. Han sa ingenting, men log ibland för sig själv. Sitten alkoi naama tulla onnettoman näköiseksi. Sedan|började|ansikte|bli|olycklig|utseende Then the face started to look unhappy. Sedan började ansiktet se olyckligt ut. Ja yht'äkkiä loppupuolella illallista hän nousi mennäkseen. Och|plötsligt|i slutet av|middagen|han|reste sig|för att gå And suddenly at the end of dinner he got up to go. Och plötsligt, i slutet av middagen, reste han sig för att gå. —Minne sinä menet, Antti? Vart|du|går|Antti —Vart går du, Antti?

—En minnekään. En|någonstans —Ingenstans.

—Voitko pahoin? Kan du|dåligt —Mår du dåligt? Sinä olet ihan vaalea. Du|är|helt|ljus Du är helt ljus.

—En minä voi pahoin … minä voin aivan hy-yvin. Jag|kan|mår|dåligt|jag|mår|helt|| —Jag mår inte dåligt ... jag mår alldeles bra. Kyllä minä tulen kohta. Ja|jag|kommer|snart Ja, jag kommer snart.

—Merenkäyntiä tyynessä vedessä. Segling|i lugnt|vatten —Sea navigation in calm water. —Sjöfarande i lugnt vatten.

—Mikä sinua vaivaa, Antti? Vad||plågar|Antti —Vad plågar dig, Antti?

—Minne sinä aiot mennä? Vart|du|tänker|gå —Where are you going to go? —Vart ska du gå?

—Minä menen syömään illallista. Jag|går|att äta|middag —Jag ska gå och äta middag.

—Minä tahdon suudella Lottenia! Jag|vill|kyssa|Lotta —Jag vill kyssa Lotten!

—Mitä tahdot? Vad|vill —Vad vill du?

Ja käsipuolesta vei hän Anttia kokkasalonkia kohti. Och|från handleden|ledde|han|Antti|köksalongen|mot And from the hand, he took Antt toward the chef's salon. Och han tog Antti i armen och ledde honom mot salongen. Ovessa koetti Antti vastustaa, mutta Pekka irroitti kädet ja työnsi hänet sisään. Vid dörren|försökte|Antti|motstå|men|Pekka|släppte|händer|och|tryckte|honom|in At the door, Antti tried to resist, but Pekka shook hands and pushed him in. Vid dörren försökte Antti att motstå, men Pekka släppte händerna och tryckte in honom. Mennä kolutessaan päätti Antti juopuneen viekkaudella, ettei hän siltä anna myöten, vaikka nyt on vain näin antavinaan. Gå|studera|beslutade|Antti|berusad||att inte|han|från honom|ge|efter|även om|nu|är|bara|så|ger intryck av att ge Going away, Antti decided, drunk and cunning, that he would not give up on him, even though he is just giving in. När han gick fram och tillbaka bestämde Antti sig med berusad list att han inte skulle ge sig, även om han nu bara låtsades ge sig. Kunhan tulee alas, niin hän kääntyy takaisin… Se luulee tuo, että hän näin vain, mutta ei hän näin vain … hän on se poika, joka… När han|kommer|ner|så|han|vänder|tillbaka|Det|tror|den|att|han|så|bara|men|inte|han|så|bara|han|är|den|pojken|som As soon as he comes down, he turns around ... It thinks he's just that, but he's not just that ... he's the boy who ... När han kommer ner, vänder han tillbaka... Han tror att han bara gör så här, men han gör inte bara så här... han är den pojken som...

Mutta kun salongin lampun valossa huomattiin, että rinta oli märkä ja likainen, masentui mieli täydellisesti. Men|när|salongens|lampans|i ljuset|märktes|att|bröstet|var|blöt|och|smutsig|blev deprimerad|sinnet|helt But when it was noticeable in the cabin light that the chest was wet and dirty, the mind was completely depressed. Men när man i salongens lampbelysning märkte att bröstet var blött och smutsigt, blev sinnet helt nedstämt. Hänen uudet hienot vaatteensa semmoisessa siivossa. Hans|nya|fina|kläder|i sådant|skick Her new fine clothes in that kind of cleaning. Hans nya fina kläder i ett sådant skick. Ja itku oli vain vähän matkan päässä kurkusta. Och|gråt|var|bara|lite|resa||halsen And the crying was just a short distance from the throat. Och gråten var bara en liten bit bort i halsen.

Pekka toimitti Antin hyttiin maata, veti kengät jalasta, auttoi vaatteita hänen päältään, nouti pullon seltteriä ja juotti sitä sairaalle. Pekka|levererade|Antti|till hytten|jord|drog av|skor|från fötterna|hjälpte|kläder|honom|från kroppen|hämtade|en flaska|seltzer|och|gav att dricka|det|till den sjuka Pekka delivered Antti's suit, pulled his shoes off, helped him out of his clothes, picked up a bottle of seltzer, and watered him. Pekka såg till att Antti fick ligga i hytten, tog av honom skorna, hjälpte honom av med kläderna, hämtade en flaska kolsyrat vatten och gav det till den sjuke. Sitten kasteli hän käsiliinan kylmässä vedessä ja hautoi sillä Antin ohimoita. Sedan|blötte|han|näsduk|i kallt|vatten|och|höll|med den|Anttis|tinningar Then he dipped the towel in cold water and used it to bury Antim's passing. Sedan blötte han handduken i kallt vatten och höll den mot Anttis tinning. Sillä lailla tahtoi hän istuttaa Anttiin sellaisen muiston, että juovuksissaolo on oikeastaan sairautta; mikä oli näyttäytynyt tehokkaaksi keinoksi ensikertalaisia vastaan. så|sätt|ville|han|plantera|Antti|sådan|minne|att|berusning|är|egentligen|sjukdom|vilket|var|visat sig|effektiv|medel|nykterister|mot So he wanted to plant in Antti a memory that drunkenness is really a disease; which had proved to be an effective way of dealing with the first-timers. På det sättet ville han plantera en sådan minne i Antti, att att vara berusad egentligen är en sjukdom; vilket hade visat sig vara en effektiv metod mot nybörjare. Antti antoi hoitaa itseään kuin siivo lapsi. Antti|gav|ta hand om|sig själv|som|städa|barn Antti let himself be treated like a clean child. Antti lät sig behandlas som ett ordentligt barn. Sanaakaan sanomatta tuijotti hän kattoon, silmät kankeasti yhteen kohtaan ojennettuina. inte ett ord|utan att säga|stirrade|han|taket|ögonen|stelt|mot ett|ställe|riktade Without a word, he stared at the ceiling, eyes narrowed at one point. Utan att säga ett ord stirrade han upp i taket, med ögonen stela riktade mot en punkt. Pekka ajatteli tilaisuuden soveliaaksi varoitus- ja nuhdepuheen pitämiseen. Pekka|tänkte|tillfället|lämpligt||och|tillrättavisande tal|hållande Pekka thought the opportunity was good for a warning and rebuke. Pekka tyckte att tillfället var lämpligt för att hålla en varnings- och tillsägelsetal. Mutta ennenkuin hän ennätti päästä alkuunkaan, oli Antti jo nukkunut. Men|innan|han|hann|komma|ensång|var|Antti|redan|sovit But before he could make a start, Antti had already fallen asleep. Men innan han ens hann börja, hade Antti redan somnat. Pekka jätti hänet siihen nukkumaan ja painoi oven varovasti kiinni. Pekka|lämnade|honom|där|att sova|och|stängde|dörren|försiktigt|igen Pekka left him to sleep and gently closed the door. Pekka lämnade honom där för att sova och stängde dörren försiktigt.

Hänellä itsellään oli kokkasalongissa makuusijansa. Han|själv|hade|i köksalongen|sin säng She herself had a dormitory in the chef's salon. Han hade själv sin sovplats i köket. Sinne oli hän hilannut eväsvakkansakin. dit|var|han|dragit|sin matsäck There he had been snacking on a pickaxe. Dit hade han också dragit sin matsäck. Se oli hänen ja Antin yhteinen, ja sitä olivat olleet laittamassa Antin sisaret. Det|var|hans|och|Antis|gemensamma|och|det|hade||satt i ordning|Antis|systrar It was his and Antti's common, and it had been made by Ant's sisters. Det var hans och Anttis gemensamma, och det hade Anttis systrar varit med och ordnat. Kuinka kaikki oli asetettu sopivasti ja maukkaasti! Hur|allt|var|inställt|lämpligt|och|välsmakande How everything was set up properly and tastefully! Hur allt var ordnat på ett passande och gott sätt! Oli muistettu panna pienet servietitkin mukaan. Det var|ihågkommet|sätta|små|servetterna|med It was remembered to bring small napkins with us. Man hade kommit ihåg att ta med små servetter. Ja makeisia lomaan. Ja|godis|till semestern And sweets for the holidays. Och godis emellan. Nuo sydämenmuotoiset piparikakut oli varmaankin pantu tarkoituksella. De|hjärtformade|pepparkakor|var|antagligen|lagda|avsiktligt Those heart-shaped gingerbread cakes must have been deliberately made. De hjärtformade pepparkakorna hade nog lagts dit med avsikt. Pekka söi hitaasti, sillä se oli terveellistä. Pekka|åt|långsamt|eftersom|det|var|hälsosamt Pekka ate slowly because it was healthy. Pekka åt långsamt, eftersom det var hälsosamt. Syödessään hän ryyppäsi vettä ja ajatteli ryypätessään: kyllä tämä kirkas vesi on sentään terveellistä. När han åt|han|drack|vatten|och|tänkte|när han drack|visst|detta|klara|vatten|är|ändå|hälsosamt As he was eating, he drank water and thought, "Yes, this clear water is healthy, anyway." När han åt drack han vatten och tänkte medan han drack: visst är detta klara vatten ändå hälsosamt. Sitä kun juo joka aamu ja ilta, niin pysyy ruuansulatus kunnossa ja mies elää vanhaksi. Det|när|dricker|varje|morgon|och|kväll|så|förblir|matsmältning|i skick|och|man|lever|gammal When you drink every morning and evening, your digestion is maintained and the man is getting old. Om man dricker det varje morgon och kväll, så håller matsmältningen sig i skick och mannen lever länge. Monet suuret miehet eivät ole juoneet muuta kuin vettä ja saavuttaneet korkean iän. Många|stora|män|inte|har|druckit|annat|än|vatten|och|uppnått|hög|ålder Many of the great men have been drinking nothing but water and attaining advanced age. Många stora män har inte druckit annat än vatten och har nått hög ålder. Olut, jonka voi lukea alkoholijuomiin, kuluttaa voimia.— Tuossa Antissa näkyy olevan taipumusta antautumaan viekoitusten vietäväksi. Öl|som|kan|räknas|alkoholhaltiga drycker|förbruka|krafter|I den|Antti|verkar|vara|benägenhet|ge upp|frestelser|överlämnad Beer that can be read on alcoholic beverages consumes power.— That Antis seems to have a tendency to succumb to seduction. Öl, som kan räknas som en alkoholhaltig dryck, förbrukar krafter.— Där i Antti verkar det finnas en benägenhet att ge efter för frestelser. Sen olen tänään huomannut. Det|har|idag|lagt märke till Det har jag märkt idag. Mutta muuten minä en ymmärrä, mitä varten ne häntä siellä kotonaan niin ihailevat, Annakin. Men|annars|jag|inte|förstår|vad|för|de|honom|där|hemma|så|beundrar|också Ann But by the way, I don't understand what they so admire about him at home, Annak. Men annars förstår jag inte varför de beundrar honom så mycket där hemma, inte ens Anna. Hän on perheen ainoa poika ja liiaksi hemmoteltu. Han|är|familjens|enda|son|och|alltför|bortskämd He is the only son in the family and too pampered. Han är familjens enda son och alltför bortskämd. Semmoiset usein joutuvat turmiolle. Sådana|ofta|hamnar|i fördärv Such things are often ruined. Sådana hamnar ofta i fördärv. Aina on häntä sanottu hyväpäiseksi, mutta en minä sitä ole niin erittäin huomannut. Alltid|har|honom|sagt|klok|men|inte|jag|det|är|så|särskilt|lagt märke till He's always been called a good head, but I haven't noticed that much. Han har alltid blivit kallad klipsk, men jag har inte märkt det så mycket. Se näkyy vasta siitä, miten luvut ja tutkinnot Helsingissä alkavat sujua. Det|syns|först|från det|hur|kurser|och|tentor|i Helsingfors|börjar|gå bra It is only visible as the numbers and degrees in Helsinki begin to flow. Det visar sig först hur han klarar av sina studier och tentor i Helsingfors. Minä pahoin pelkään niiden menevän hitaasti. Jag|mycket|är rädd för|deras|gå|långsamt I'm really afraid they're going slow. Jag fruktar verkligen att de kommer att gå långsamt. Mutta mikäs niillä semmoisilla hätänä, joilla on varoja. Men|vad är|de|sådana|nöd|som|har|tillgångar But what about those troubles that have the money. Men vad har de för bråttom, de som har resurser. Hän voi viipyä vaikka kymmenkunnan vuotta Helsingissä. Han|kan|stanna|även|tio|år|i Helsingfors Han kan stanna i Helsingfors i upp till tio år. Vasta sitten, kun on elänyt mielestään tarpeeksi ja tyhjentänyt nautintojen maljan pohjaan saakka, alkaa hän todenteolla harrastaa toimeentuloaan. Inte förrän|då|när|har|levt|enligt sin egen uppfattning|tillräckligt|och|tömt|njutningarnas|bägare|botten|ända|börjar|han|på allvar|syssla med|sitt uppehälle Only when he has had enough of his life and emptied the bowl of enjoyment to the bottom, will he really begin his livelihood. Först när han anser att han har levt tillräckligt och tömt njutningens bägare till botten, börjar han på allvar ägna sig åt sitt uppehälle. Kaikki käy yhtä helposti kuin sitäkin ennen. All|går|lika|lätt|än|det också|tidigare Everything is as easy as ever. Allt går lika lätt som tidigare. Kohoaa vähitellen puoltolauseiden avulla, kun on isällä tuttavuuksia, saa helppotöisen viran ja elelee vain. Stiger|gradvis|stödjande satser|med hjälp av|när|har|far|kontakter|får|lättjobb|tjänst|och|lever|ensam Gradually rises in half sentences when your dad is familiar, gets an easy job and just lives. Stiger gradvis med hjälp av stöduttalanden, när man har bekanta hos fadern, får man ett lättjobb och lever bara.

Kynttilän sammutettuaan hän laski velkansa. Ljuset|släckt|han|räknade|sina skulder After extinguishing the candle, he reduced his debt. Efter att ha släckt ljuset räknade han sina skulder. Hän oli köyhä ja hänen oli täytynyt tehdä velkoja. Han|var|fattig|och|hans|var|tvungen|att göra|skulder He was poor and he had to make debts. Han var fattig och han hade varit tvungen att ta lån. Oli niitä kolmatta tuhatta. Det var|dem|tredje|tusen There were three thousand of them. Det var nästan tre tusen. Mutta hän suorittaa tutkinnon syksyllä. Men|han|avlägger|examen|på hösten But he will graduate in the fall. Men han tar examen i höst. Kolmen neljän vuoden päästä on ehkä oma palkka. Tre|fyra|år|efter|är|kanske|egen|lön In three to four years, you may have your own salary. Om tre till fyra år kanske det finns en egen lön. Täytynee Annankin tuoda sen verran pesään, että pääsee veloista. Måste|Anna också|föra|den|så mycket|till boet|så att|kan komma|ur skulderna I have to give Annank enough to get out of debt. Ann måste också bidra med så mycket till kassan att hon kan bli av med sina skulder. Ukko kuuluu panevan pankkiin joka vuosi kolme tuhatta palkastaan. Ukko|hör|sätta in|i banken|varje|år|tre|tusen|från sin lön Ukko is a member of the bank who pays three thousand of his salary every year. Gubben sägs sätta in tre tusen varje år från sin lön. Helposti hän oli saanutkin Annan, vaikka sen ympärillä liehakoi muitakin. Lätt|han|hade|fått|Anna|även om|hon|runt|svärmade|andra också She had easily got Anna, though there were others around her. Lätt hade han fått Anna, även om det fanns andra som svärmade runt henne. Siinä seuranäytelmässä oli hän jo huomannut varmat merkit. I den|teaterföreställningen|var|han|redan|hade lagt märke till|säkra|tecken By that time, he had already noticed certain signs. I den teaterföreställningen hade han redan lagt märke till tydliga tecken. Rekiretkellä se sitten ratkaistiin. På slädtur|det|sedan|löstes Then on a sleigh ride it was settled. Det blev sedan avgjort på slädturen. On se pulska tyttö.—Hohhoi! Det är|den|tjocka|flicka|Hohhoi It's that pulse girl. — Hohho! Hon är en vacker flicka.—Hohhoi! Kunpa saisi nyt hyvän ja halvan asunnon Helsingissä. Om bara|skulle få|nu|bra|och|billig|lägenhet|i Helsingfors I wish I could have a good and cheap apartment in Helsinki now. Tänk om man nu kunde få en bra och billig bostad i Helsingfors. Parasta taitaisi olla asettua maaseudulle rautatien varteen. Det bästa|skulle|vara|bosätta sig|på landsbygden||vid I think it would be best to settle in the countryside by the rail. Det bästa skulle nog vara att bosätta sig på landsbygden vid järnvägen. Ja niin hän tekeekin. Och|så|han|gör And so he does. Och så gör han.

SENT_CWT:AFkKFwvL=7.79 PAR_TRANS:gpt-4o-mini=6.71 sv:AFkKFwvL openai.2025-01-22 ai_request(all=524 err=0.00%) translation(all=436 err=0.00%) cwt(all=4194 err=1.05%)