Luku 7 Chapter 7

Eivät tienneet oikein Matti ja Liisa, kuinka olivat rautatievaunuun joutuneet. Matti and Liisa didn't quite know how they had got into the railway carriage. Liisa ei varsinkaan tiennyt. Liisa certainly didn't know.

Ja nyt sitä oltiin siinä!… And now we were there!....

Ja nyt se lähti liikkeelle … koko huone … ovet ja ikkunat ja lattia… Herra jumala, kunhan ei hajoaisi!… And now it's gone ... the whole room ... the doors and the windows and the floor ... my god, I wish it wouldn't fall apart!....

Siihen oli nyt jouduttu ja siinä sitä nyt mentiin… Liisa istui penkillä ja piteli tiukasti kiinni. It had come to that and there we were... Liisa sat on the bench and held on tight. Matti seisoi penkkien välissä ja piteli hänkin käsillään kiinni… Matti was standing between the benches and he was also holding on with his hands...

Niin yht'äkkiä oli lähtö tullut, ettei tiennyt mitään, ennenkuin se jo tuli. The departure was so sudden that you didn't know anything until it came. Matti ja Liisa olivat seisoneet ja odottaneet Villeä, että se toisi piletin. Matti and Liisa had stood waiting for Ville to bring the ticket. Kello oli silloin soida rämähtänyt pään päällä ja Liisa oli säikähtänyt siitä niin, ettei ennen ollut milloinkaan ollut niin säikähtänyt. The bell had rung over her head, and it had startled her as never before had it done so. Kun oli tointunut katsomaan, oli siinä pehtori, joka sitä kielestä rämisti… When he had come to see it, there was the teacher, who was rattling his tongue...

Mutta silloin oli kuulunut kimakka vihellys, ja ihmiset olivat huudahtaneet! But then there had been a loud whistle, and the people had cried out! »Tuolta se tulee! "Here it comes! tuolta se tulee!» Ja sieltä se oli tullutkin aukeata pitkin … puhaltaunut huokuen ja pursuten sillan syrjään … sydänalaa oli vihlaissut Liisan ja aivan oli ollut selälleen hoipertua … ja tuonut tullessaan huoneita, jotka kulkivat pyöräin päällä ja joissa oli lasit ja jotka olivat toisissaan kiinni, ja itse se kiilsi kullalle ja välkkyi, että silmiä huikaisi… Ihmisiä oli sieltä pölähtänyt asemasilta täyteen… here it comes!" And there it had come along the opening ... blowing with a sigh and bursting out of the bridge ... the heart had made Liisa's heart grow fonder, and she had been about to sway on her back ... and had brought with her rooms that went on wheels and had glasses on them and were closed to each other, and it itself shone gold and glittered so that the eyes were dazzled ... People had swarmed from there to fill the station bridge...

Vaan silloin oli Ville tullut huoneesta melkein juoksujalassa, ottanut käsipuolesta kiinni ja työntänyt sisään ja antanut keltaiset paperiliput ja käskenyt näyttää, kun niitä kysytään … itse oli sitten sitä tietään mennyt ja heittänyt heidät siihen… But then Ville had come out of the room on almost running feet, grabbed the handrail and pushed them in, handed them the yellow paper tickets and told them to show them when they asked for them ... then he had gone his own way and thrown them in...

Ja sitten se oli alkanut liikkua … siinä ne nyt olivat, ja nyt se kulki täyttä vauhtia… And then it had started to move ... there they were, and now it was moving at full speed...

—Tule, Matti, istumaan, ettet putoa … onhan tässä sijaa … minun vieressäni! -Come on, Matti, sit down so you don't fall ... there's room ... next to me! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin penkin laitaan kiinni. said Liisa in a trembling voice, clutching the edge of the bench even tighter.

—Eihän tästä … minnekä … pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni. -"You're not going to ... fall off," said Matti, but he moved to sit on the bench and grabbed the handrail.

Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos katasti … välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi … ja silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen. The pace quickened, the woods and the country flashed before the eyes, as out of the window it went ... sometimes it whistled, it whistled so that the backs of the spines creaked ... and now and then it threw white smoke in front of the window.

Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät kiinni. Matti and Liisa sat facing each other, staring at each other and holding hands. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi. They both felt as if they were sitting on the back of a speeding horse, which was galloping downhill with its mouth full of frankincense. Kerran oli Liisa koskea laskenut, mutta ei se niin hirveätä ollut kuin tämä… Ei Liisa uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista. Once Liisa had been rafting, but it wasn't as bad as this... Liisa didn't dare look out of the window, Matti only dared to glance through.

Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi sanoa toisen pelänneen. But Matti and Liisa felt it was so that one could not say that the other was afraid.

—Eihän meillä tässä mikä hätänä ole, koki Liisa vakuutella Matille. -What's the problem, Liisa tried to reassure Matti.

—Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan. -I wonder if we are any better at this than anyone else.

—Onko täällä muitakin? -Are there others here?

Liisa istui siinä selin muuhun vaunuun eikä nähnyt muita kuin Matin. Liisa sat there with her back to the rest of the carriage and saw no one but Mati.

—Näkyyhän tuolla olevan. -It seems to be there.

Liisa vähän rauhoittui, kun oli muitakin. Liisa calmed down a bit when there were others.

—Onko monta? -Are there many?

—Etkö sinä saata itse katsoa? -Can't you see for yourself? … etkö uskalla päätäsi kääntää—? ... don't you dare turn your head-?

Liisa uskalsi … heitti kätensä irti ja kääntyi katsomaan… Taisihan siinä sentään pitelemättäkin pysyä… Liisa dared ... threw her hand away and turned to look... I think she could at least not hold it...

—Mikähän mies se on tuo tuossa? -I wonder who that man is over there?

—Missä?

—Tuo tuossa, jolla on parta … joka meihin nyt katsoo… -There's the one with the beard ... looking at us now ...

—Oletko osoittelematta! -You are not pointing! … en minä tiedä. ... I don't know.

—Ei sinun, Matti, tarvitse käsilläsi siitä penkin laidasta kiinni pitää … pysyyhän tässä ilmankin. -You, Matti, don't have to hold on to the edge of the bench with your hands ... it'll stay there.

—En minä sen tähden pidäkään. -I don't like it for that reason.

—Minkäs tähden? -What for?

—En minkään tähden. -"Not for anything.

Matti piti vielä vähän aikaa kiinni … ei tahtonut heti kohta heretä pitämästä, ettei Liisa olisi luullut, että hän sen tähden piti, kun pelkäsi muuten putoavansa. Matti held on for a little while longer ... not wanting to wake up right away, lest Liisa think he was holding on because he was afraid he would fall.

Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä. The conductor came to ask for a ticket. Sillä oli komeat verkavaatteet silläkin, hopeiset napit, tähti otsassa ja nahkainen kotelo kupeella… Mitähän se siinä kuletti? He had nice fishnets on him too, silver buttons, a star on his forehead and a leather case on his forehead... I wonder what he was wearing? Olisi sitä Liisa halunnut tietää, mutta kovin näytti isolta herralta, että olisi ilennyt kysyä. Liisa would have liked to know, but he looked like a big gentleman, so she was afraid to ask.

—Tekö sitä olette se kapteeni? -Are you the captain? kysyi hän kuitenkin.

—Konduktööri minä olen.

—Missäs se on kapteeni. -Where is it Captain.

—Sama se kapteeni eli konduktööri … missä piletti? -The captain, the conductor ... where is the ticket?

—Anna, Matti, sinullahan ne on. -Anna, Matti, you have them.

Matti kaivoi piletit taskustaan, ja konduktööri pisti ne koteloonsa. Matti took the tickets out of his pocket, and the conductor put them in his case.

—Poisko ne otetaan? -Would they be taken?

—Pois.

—Ei kai tässä mitään vaaraa tapahdu? -There is no danger in this, is there?

—Mitä vaaraa? -What is the risk?

—Jos sattuisi kaatumaan … eli miten muuten … lehmän päällitse … kun näin kiivakasti— -If I should fall ... or how else ... over a cow ... when I'm so impetuous-

Konduktööri naurahti ja meni ulos. The conductor laughed and went out.

—Ylpeitä ne on kaikki nämä rautatien herrat, sanoi Liisa Matille, eivät vastaa, vaikka oikein kysyy. -"All these railway gentlemen are stupid," said Alice to Mati, "they don't answer when you ask them.

—Ei se tuo ylpeä ollut—mitäs sinä menit lehminesi siihen— -It was not proud-why did you go with your cow to it-

—No, niin ruustinna sanoi! -No, that's what the hostess said!

—Kyllä se tuo sen paremmin tietää. -If it does that you will know better.

Liisa antoi hänen tietää… Saattoipa se tietääkin. Liisa let him know... She might have known. Ja ei kai tässä hengen hätää ole, koska se nauroi. And I don't think there's a problem with the spirit, because it laughed.

Ja siitä naurahtamisesta väheni paljon Matin ja Liisan pelko. And that laughter reduced a lot of the fear of Mati and Liisa.

Alkoivat katastella vaunua, sen seiniä, kattoa ja penkkejä, ja tarkemmin ikkunasta pihalle. They started to look around the carriage, its walls, roof and benches, and more closely at the window of the yard.

Kiivakkata oli yhä menon kyyti. Kiwi was still the ride of the go. Metsä ei kuin vilahteli jälelle jääden. The forest was not a blink of an eye. Huiskahtaen lensivät ohitse sanomalankapylväät, toinen toisensa perästä, ja kun pelto tai niitty tai järvi kohdalle sattui, ei ennättänyt kunnolle katastaa, niin oli jo metsässä taas. The newspaper poles flew past, one after the other, and when a field or meadow or lake came along, you didn't have time to cover it properly, and you were back in the woods again.

—Ei sille häikeälle näy paraskaan juoksija piisaavan, ajatteli Matti. -"It doesn't look like the best runner is good enough for that," thought Matti. Mutta mikä kumma tätä vetää? But what's the weird thing that's pulling this? Sitä ei Matti jaksanut ymmärtää… Matti couldn't understand that...

Matti siirtyi likemmäksi ikkunaa. Matti moved closer to the window. Se oli auki… Eiköhän tuota tuosta näkisi, kun päänsä pistäisi ulos ja katsoisi, mikä se siellä edellä tätä vetää. It was open... I think you could see it from there, if you stuck your head out and saw what it was pulling up there.

Mutta ei Matti uskaltanut pistää päätään ulos. But Matti didn't dare stick his head out. Koetti hän kuitenkin syrjittäin tirkistellä ikkunasta. But he did try to peer out of the window.

—Elä pistä päätäsi siihen, varotti Liisa. -"Don't put your head in it," warned Alice. Etkö muista, mitä Ville varoitti? Don't you remember what Ville warned you?

Mutta siksipä Matti nyt juuri pistikin päänsä ulos, ettei Liisa luulisi, että hän ei uskaltanut. But that's why Matti stuck his head out, so that Liisa wouldn't think he didn't dare. Vaan tuuli oli temmata hatun päästä, ja Matti löi poskensa ikkunan pieleen. But the wind had caught him by the hat, and he hit his cheek on the window.

—Ei siitä näe mitään … menee liian kiivakasti, että näkisi… -You can't see anything ... it's going too hard to see...

—Nyt sen näit! -You've seen it! … olit pudottaa lakkisi, sanoi Liisa. ... you were to drop your cap, said Alice. Mutta Matti ei siihen virkkanut mitään … istui vain äänetönnä. But Matti didn't say anything ... he just sat there silently.

Silloin pujahti yhtäkkiä toisesta penkistä parrakas mies Matin ja Liisan penkkiin ja katseli heitä vuorotellen vasten silmiä kumpaakin ja pyöritteli naurua silmissään ja suupielissään, mutta ei kuitenkaan vielä ääneen nauranut. Then suddenly a bearded man from the other bench crept up to Mati and Liisa's bench and looked at them, alternately at each of them, rolling his eyes and the corners of his mouth with laughter, but not yet laughing out loud.

Ei se ollut Liisan mielestä oikein täysipäisen näköinen. She didn't think it looked very full-headed. Parta viuhotti niin kummallisesti suupielissä, ja päällään oli sillä iso sarkanutun reuhka, jossa oli laajat taskut. The beard fluttered so strangely in the corners of his mouth, and he wore a big, scraggly beard with wide pockets. Yhden taskun revenneessä nurkassa könötti puteli selkäkenossa. In the torn corner of one of the pockets, a tube of bait in the spine.

Sanaakaan sanomatta rupesi mies hihittelemään siinä ja tirkistelemään vuoroin kumpaakin, Mattia ja Liisaa. Without saying a word, the man began to giggle and peep at both Matt and Liisa in turn.

Mutta eivät Matti ja Liisa olleet häntä ensin näkevinäan. But Matti and Liisa had not seen him at first.

—Minnekäs isäntä ja emäntä menevät? -Where are the master and mistress going? kysyi hän vähän ajan kuluttua. he asked after a while.

»Isännästä» ja »emännästä» leppyivät Matti ja Liisa häntä katsomaan. From "host" and "hostess", Matti and Liisa agreed to watch him.

—Ei me olla isäntiä ja emäntiä. -We are not fathers and mothers.

—Vai ette ole … kik! -Or not ... kik! kik!

kik!

… kyllä minä tunnen, kuka on isäntä ja emäntä! ... yes, I know who is master and mistress!

—Vai tunnette!—Tässä tuota vain nyt mennään. -You do!-There we go again.

—Vai tässä vain mennään … vai tässä vain mennään … kik! -Or here we go ... or here we go ... kik! kik!

kakkak! poop! kuk!… Vai tässä vain mennään … taitaa olla lysti mennä! wow!... So here we go ... I guess it's fun to go!

—Teillä taitaa olla vielä lystimpi, sanoi Liisa. -"I think you have even more fun," said Liisa.

Mies iski Matille silmää ja nykäisi häntä kyynäspäällään…

—Vai lystimpi, vai lystimpi?… kik! … ki! ki—ki kik!—Emäntä meinaa, että minulla on lystimpi … mitäs isäntä meinaa? ki-ki kik!-Husband thinks I'm more fun ... what does the master think?

Liisaakin jo nauratti vähän tuon miehen soma nauru. Liisa was already laughing a little at the man's sweet laughter. Mies huomasi sen ja nauroi yhä hartaammin. He noticed and laughed harder and harder. Sitten veti pullon taskustaan.

—Tietääkös emäntä, mitä tässä on isännälle? -Does the hostess know what's in it for the host? … kik! kak! kak—kek—kuk—kuk!

Mies puhui Liisalle ja iski silmää Matille.

—Mistäs se toki tiedettäisiin … eihän sitä kenestäkään toki näe, mitä sen putelissa on… -How would we know ... you can't tell what's in anybody's pipe...

—Vai ei näe, vai ei näe! -Or don't see, or don't see! Emäntä pistelee, ettei minusta näe … ryypätään, isäntä, niin emäntä näkee… The hostess is stinging, so she can't see me ... let's get drunk, master, and the hostess will see...

Matti ei koskenut tarjottuun pulloon. Matti did not touch the bottle offered to him.

—Eikö isäntä tohdi emännältään ryypätä? -Does the master dare to drink from his mistress?

Mutta nyt Matti ryyppäsi, ryyppäsi vähän. But now Matti was drinking, drinking a little.

—Ei tohdi isäntä ryypätä aikamiehen ryyppyä. -The master dare not drink the drink of a contemporary.

Matti ryyppäsi pitemmän ryypyn … ryypätessään katseli kuitenkin pitkin putelin kuvetta Liisaan. Matti took a long drink ... but while he was drinking he looked down the tube at Liisa. Liisa näytti vähän loukkaantuneelta, mutta ei kuitenkaan niin paljon, kuin Matti olisi luullut. Liisa looked a little hurt, but not as much as Matti would have thought.

—Mistäs kaukaa ollaan! -How far away we are! kysyi nyt Matti vieraalta.

—Milloin mistäkin (vieras ryyppäsi parhaillaan)—milloin mistäkin! -Sometimes about something (the guest was drinking)-Sometimes about something!

—Niitä kaiken maailman miehiä. -So many men from all over the world.

—No, niitä kaiken maailman miehiä—kik—kik! -No, all the men in the world-ik-kik! kik—kik—kik!

—Minnekäs on matka? -Where are you going?

—Minne milloinkin … minne milloinkin, saattaahan sitä kesällä vaikka minne. -Wherever you go ... wherever you go, you can go anywhere in the summer.

—Taidatte olla kisälli? -Can you be a kitten?

—Kisälli olen ja kesällä kulen … kik—kik—kakkak—kek! -I am a little brother and in summer I go ... kik-kik-kakk-kakkak-kek! … ryypätään… ... get drunk...

—Vieläkö tuota ryyppäisi?—Matti ryyppäsi, mutta ei uskaltanut katsoa Liisaan. -Would you drink that much?-Matti drank, but didn't dare look at Liisa.

—Suutarin vai räätälinkö kisälli? A cobbler or a tailor-made kitten?

—Uurmaakarin … eikö olisi isännällä kelloa, niin korjattaisiin! -Urmaakarin ... if the host had a watch, it would be fixed!

Sitä ei ollut Matti kuulevinaan … katseli ulos ikkunasta ja sanoi menevän kiivakasti. Matti didn't hear that ... looked out of the window and said he was going to go hard. Matin silmissä näyttikin, että vauhti yhä lisääntyi. In Mat's eyes, it seemed that the pace was increasing.

—Menee niin kiivakasti, että korvissa suhisee. -It's going so fast it's ringing in your ears.

—Kik—kik—kik! nauroi kisälli … »korvissa suhisee!» … no eikö vielä? laughed the kitten ... "my ears are ringing!" ... not yet?

—Elä juo, Matti, enää! -Don't drink, Matti, any more! sanoi Liisa ankarasti. said Alice sternly.

—Tämän kiivakan kulun kunniaksi! -In celebration of this fierce passage! sanoi kisälli.

—Kiivakan … ku—ulun … kunni—aksi … ja joka sanan väliin Matti ryyppäsi ryypyn.— -Kiivaka ... ku-ulu ... in honour of ... and between each word Matti had a drink.-

* * * * *

—Heiluvee! -Heiluvee! … nyt se vihelti! ... now it's whistling! … heiluvee! nyt sitä mennään! here we go!

Matti oli noussut seisoalleen, ja hänen hattunsa oli käynyt kallelleen. Matti had stood up, and his hat had fallen down.

—Istu, Matti, kuuletko sinä … voi tuota jumalatonta! -"Sit down, Matti, can you hear ... oh, the ungodly! … humalassahan sinä!… .... you're drunk!....

—Ole vaiti, Liisa! -Shut up, Liisa! … en minä ole humalassa … antaa sen mennä vain! ... I'm not drunk ... just let it go! … joko se seisottuu? ... will it stop?

—Nyt se seisottuu … nyt pitää lähteä maalle … mehän ollaan tähän jääpiä! -Now it's stopping ... now we have to go to the country ... we're freezing!

—Isäntä lähtee vielä eteenpäin yhden välin! -The host is still going forward one more time!

—Suusi kiinni sinä, sen rentale! -You shut up you, its rentale! Sinähän sen juotit … tule pois, Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat! You drank it ... come away, Matti, you'll see when everyone else is getting ready!

—Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kerta liikkeellä … onhan tässä päivää! -Let's shave one more time while we're on the move ... it's been a long day!

—Ei nyt enää! -No more!

—Ajetaan pois!—huih!—nyt se jo viheltää. -Let's get out!-hee!-he's already whistled.

—Voi, hyvä isä! -Oh, dear father!

Ja juna lähti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymistään ja kiiti kohta taas täyttä vauhtia. And the train started moving again, speeding up and soon it was back to full speed.

Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä. Liisa sat and moaned, alternately moaning, alternately saddling Matt and the kitten.

Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi kulun kiivaudesta. But the kitten giggled and giggled and giggled, and Matti rejoiced in the frenzy of the process. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin hupaiseen mieheen yhtynyt. Never before had a kitten joined a man so ardent in his opinion.

—Hih! hih! hih!—Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! hih!-Let's get the stallion and his stallion into the race! Hih! hih! hih! nyt sitä laukalla lasketaan … hei tamma!—Liisa hoi, eikö tämä ole lystiä? now it counts as a canter ... hey mare!-Liisa hoi, isn't this fun?

—Voi, hyvä isä!… -Oh, dear father!...

—Ei pidä emännän olla milläänkään … antaa isännän vain ajaa lystiä! -Let the hostess have none of it ... let the master just have fun!

—Suus' kiinni sinä, sen rentale, roisto!—Voi, voi, voi! -Shut up you, you rentale, you rascal!-Oh, oh, oh, oh! —Elä voivottele, Liisa, elä voivottele, kun sinua ruunun ori vetää … hevonen, hevonen, hevonen! -Don't moan, Alice, don't moan, when you are pulled by a stallion ... a horse, a horse, a horse!

—Oletko vaiti, Matti … kaikki ihmiset katselevat sinua! -Will you be quiet, Matti ... all the people are watching you!

—Katsokoot … katsokoot!—Lempo soikoon! -Let them look ... let them look!-Good luck!

—Ja nauravat sinulle… -And they laugh at you...

—Nauravatko? -Are they laughing?

—Istu ja ole hihkumatta… -Sit down and don't giggle...

Matti istuutui ja painoi kasvonsa käsiinsä.—Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä… Matti sat down and put his face in his hands. "The conductor came to ask for a ticket...

—Johan me teille annettiin!… -We gave it to you!....

—Ne olivat viime asemalle—nyt pitää olla uudet. -They were last station-now must be new.

—Miksi ette jääneet viime asemalle? -Why didn't you stay at the last station?

—Voi, hyvä herra, olisihan me jääty, mutta kun en saanut tätä miestä… -Oh, dear sir, we would have stayed, but when I couldn't get this man...

—Onko se juovuksissa? -Is it drunk?

—Ei se ole, se ei ole kai ollut ennen milloinkaan eikä se ole nytkään, muuten lie tullut kipeäksi, eikö tuo lie tämä jumalaton vauhti mennyt päähän … kun ei se lähtenyt paikaltaan… -It's not, it's probably never been before and it's not now, otherwise it would have hurt, wouldn't this ungodly pace have gone to my head ... when it wouldn't move...

—Vauhti päähän—kik—kik—kik—Sai halvauksen! -Fast head-kick-kick-kick-kick-I had a stroke!

—Vai halvauksen?—Eipähän … vieläkö se tuo häpeämätön sika?… -Or a stroke?-I wonder ... is it still that shameless pig?....

—Ei saa haukkua ihmisiä! -Don't call people names!

—Enhän minä, enhän minä … vaan sehän sitä juotti eikä heittänyt rauhaan … voi, hyvä isä—! -I didn't, I didn't ... but he drank it and wouldn't leave me alone ... oh, dear father-!

—Piletti teidän täytyy kuitenkin maksaa. -However, you will have to pay for the ticket.

—Paljonko se maksaa?

—Kaksi markkaa … se on kaksinkertainen maksu. -Two marks ... that's double the fee.

—Eikö se markka piisaa … eihän minulla ole … tuon maksettavahan se oikeutta myöten olisi, joka narrasi sen juomaan … anna, Matti, kukkarosi … kuuletko sinä? -Isn't that mark enough ... I haven't got any ... that should be paid by the rightful one who fooled him into drinking ... give me, Matti, your purse ... do you hear?

Mutta Matti ei kuullut … hän jo käsiensä varassa nukkui. But Matti didn't hear ... he was already sleeping on his hands. Liisa löysi kuitenkin kukkaron ja maksoi. However, Liisa found a purse and paid.

—Voi hyvänen aika! -Oh my goodness! Kaikkeen sitä on jouduttu onnettomuuteen! Everything has been an accident!

Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen. But then the train whistled and stopped again. Liisa kuletti konduktöörin ja kisällin avulla Matin vaunusta ulos. Liisa, with the help of the conductor and the guide, helped Mati out of the carriage. Kisälli kikatteli, kukatteli! The kitten was barking, barking, barking! Liisa itse voivotteli, ja konduktööri noitui… Liisa herself was moaning, and the conductor was witching...

—Elkäähän häntä edes, hyvä herra, noituko … eihän se ole aina semmoinen … miten lie nyt sattunut… Se raukka kun ei moneen vuoteen, niin mitäs se sietäisi, rukoili Liisa konduktööriä. -"Don't bewitch him, sir, at least ... he's not always like that ... how did it happen ... The poor thing hasn't been like that for years, so what can he put up with," Liisa begged the conductor.

Mutta kun konduktööri oli heidät heittänyt ja noussut junaan ja juna taas lähtenyt liikkeelle, niin retuutti Liisa Matin vähän syrjään huoneiden suojaan ja siellä helähytti hän häntä korvalle, niin että pääsi itseltäänkin itku. But when the conductor had thrown them off and got on the train, and the train was moving again, Liisa pulled Mati a little aside into the shelter of the rooms, and there she patted him on the ear, so that he cried himself.

Siitä Matti siksi tointui, että osasi kysyä: »mikä se oli?» ja sitten: »mis—missä me ollaan?» The reason Matti was so happy about it was that he could ask, "What was it?" and then: "wh-where are we?"

—Missä tuota lietäneekään … ei tuo ole oman maan näköistäkään … mitä maailmata liekään?—ja Liisa pillahti uudestaan itkuun. -Where is that soup ... it doesn't look like my own country either ... what is the world coming to?-and Alice burst into tears again.

Maa olikin aivan oudon näköistä … yhtä tasaista eikä puita eikä metsää kuin kaukana häämötti. The land looked strange ... as flat and with no trees and no forest as in the distance.

—Minä nukkuisin … osaatko sinä sanoa, missä minä nukkuisin? -I would sleep ... can you tell me where I would sleep? sopersi Matti.

—Minnekkäpä minä sinut nyt nukkumaan … nuku siinä, niissä olet … tuoss' on halko pääsi alle … painau siihen lastukolle. -Where shall I put you to bed now ... sleep there, there you are ... there's a log under your head ... go and lie down on the splinter. Matti painautui lastukolle halkopinon juureen ja nukkui heti kohta. Matti lay down on the chipboard at the foot of the log pile and soon fell asleep.

Liisa istuutui vähän matkaa siitä muutaman pölkyn päähän… Liisa sat down a few sticks away from it...

Nyt vasta tämä rupesi Liisasta oikein surkealta tuntumaan. Only now did this start to make her feel really bad.

—Voi hyvänen aika, kun tuonne lähdettiinkään!—Jo hän oli sitä kauan ajatellut, jo aivan omasta pihasta lähdettyä, kun Matti rupesi jättämään … ja sitten pitkin matkaa … kuumassa helteessä, ja kun piti kirkon sivu mennä … siitä se nyt oli rangaistukseksi kaikki tämä onnettomuus ja eipä syyttä ollutkaan… Ja siinä kummassa kulun humakassa, johan hän siinä ajatteli … ja kun Matti vielä rupesi juomaan, niin jo hän ajatteli, ettei tästä kuuna kullaisna päivänä hyvää loppua tule… Siinä se nyt retkottaa! -Oh my goodness, when we went there!-And he had thought about it for a long time, even after leaving his own yard, when Matt started to leave ... and then all the way ... in the hot heat, and when he had to go by the church ... that was the punishment for all this misfortune, and it was not without reason... And in the drunken stupor of the day, he thought ... and when Matti started drinking, he thought that this would not end well for him one day ... That's what it is now! … kunhan edes selviäisi, että pääsisi lähtemään … ja minnekkä sitä sitten lähtee? ... if only we could find out so that we could leave ... and then leave to go where? Osaako edes kotiinsakaan?… Voi, hyvä isä—! Can you even go home?... Oh, dear father-!