Afrikan menestyksen reseptit African recipes for success

Peik Johansson esittelee Afrikan talouskomission guineabissaulaisen johtajan Carlos Lopesin ajatuksia. Peik Johansson presents the ideas of Carlos Lopes, the Guinean Bissau leader of the Economic Commission for Africa.

YK:n Afrikan talouskomission johtaja Carlos Lopes kirjoittaa Afrikan maiden talouskasvusta ja viime vuosien sosiaalisesta kehityksestä New African -lehden julkaisemassa kansijutussa otsikolla It is Africa's Time, On Afrikan aika. Carlos Lopes, director of the UN Economic Commission for Africa, writes in a cover story published by New African magazine on economic growth and social development in recent years in Africa titled It is Africa's Time. Afrikan maiden keskimääräinen talouskasvu on ollut vuosituhannen vaihteesta lähtien jatkuvasti yli viiden prosentin ja maailmantalouden taantumista huolimatta selvästi nopeampaa kuin muissa maanosissa. Since the turn of the millennium, average economic growth in African countries has been steadily above 5% and, despite the global economic downturn, clearly faster than in other continents. ”Maailman kymmenestä nopeimman talouskasvun maasta kahdeksan sijaitsee Afrikassa”, Carlos Lopes toteaa. "Of the ten fastest growing economies in the world, eight are in Africa," Carlos Lopes says. Maailmanpankin tuoreimman tilaston mukaan maanosan talouskasvun kärkimaita ovat Etiopia, Kongon demokraattinen tasavalta ja Norsunluurannikko. According to the latest World Bank statistics, Ethiopia, the Democratic Republic of Congo and Côte d'Ivoire are the leading countries on the continent's economic growth.

Carlos Lopes korostaa etenkin tietotekniikan nopean leviämisen merkitystä maanosan kehityksessä. Carlos Lopes emphasizes, in particular, the importance of the rapid diffusion of information technology for the development of the continent. Kun vielä vuosituhannen vaihteessa vain yhdellä afrikkalaisella sadasta oli matkapuhelin, tänä päivänä lähes 70 prosenttia maanosan asukkaista kantaa mukanaan matkapuhelinta. While at the turn of the millennium only one in 100 Africans had a mobile phone, today nearly 70% of the continent's population carries a mobile phone. Afrikassa on nykyään enemmän matkapuhelimen käyttäjiä kuin Yhdysvalloissa, Intiassa tai koko Euroopassa. Africa now has more mobile users than the United States, India or Europe as a whole. Carlos Lopes toteaa myös, että toisin kuin katastrofiuutisten määrästä voisi päätellä, suurin osa afrikkalaisista elää tänä päivänä maissa, joissa järjestetään säännöllisesti demokraattisia vaaleja ja noudatetaan jokseenkin hyvää hallintoa. Carlos Lopes also points out that, contrary to what the disaster news would suggest, most Africans today live in countries where democratic elections are regularly held and there is some good governance. Ja mikä tärkeintä, suurimmassa osassa Afrikkaa vallitsee rauha. Most importantly, there is peace in most parts of Africa.

”Talousmittareilla katsottuna Afrikan mailla ei ole koskaan mennyt yhtä hyvin sitten maiden itsenäistymisen. “In economic terms, African countries have never been as successful since their independence. Afrikan maiden yhteenlaskettu kahden ja puolen biljoonan dollarin bruttokansantuote on yli neljä kertaa suurempi kuin mitä maanosan maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote oli vuosituhannen vaihteessa. The total African countries in two and a half trillion dollars in gross domestic product is more than four times higher than the combined GDP of the continent's countries was the turn of the millennium. Afrikan maissa viime vuosina tapahtunut talouskasvu on yksi maailmanhistorian nopeimmista. Economic growth in African countries in recent years is one of the fastest in world history. Kiinalta kesti 12 vuotta kaksinkertaistaa bruttokansantuote asukasta kohti. It took 12 years for China to double its GDP per capita. Intiassa samaan saavutukseen meni 17 vuotta. Yhdysvalloissa ja Saksassa tähän meni 30 ja 60 vuotta.”

Länsi-Afrikassa sijaitsevasta entisestä Portugalin siirtomaasta Guinea-Bissausta kotoisin oleva Carlos Lopes on kehitystalouteen erikoistunut ekonomisti. Carlos Lopes, from the former Portuguese colony of West Africa, Guinea-Bissau, is an economist specializing in development economics. Hän on väitellyt tohtoriksi Sorbonnen yliopistossa Pariisissa, tehnyt pitkän uran useissa eri YK-järjestöissä ja ollut YK:n Afrikan talouskomission johtajana vuodesta 2012. He holds a PhD at the Sorbonne University in Paris, has a long career with various UN organizations, and has been Head of the UN Economic Commission for Africa since 2012.

Lopes selittää Afrikan maiden hurjaa talouskasvua kolmella tekijällä. Lopes explains the brutal economic growth in African countries by three factors. Ensinnäkin makrotalouden puitteet ovat olleet yritystoiminnalle otolliset ja maanosaan on saatu aiempaa enemmän ulkomaisia investointeja. First, the macroeconomic framework has been conducive to business and more foreign investment has been brought to the continent. Afrikka on tällä hetkellä maailman toiseksi houkuttelevin ulkomaisten sijoitusten kohde, heti Intian jälkeen. Africa is currently the world's second most attractive destination for foreign investment, right after India. Toiseksi, Afrikan maiden luonnonvaroilla on ollut suuri kysyntä maailmalla, ennen muuta Kiinan teollisuuden yhä kasvavan raaka-aineiden tarpeen vuoksi. Second, African countries' natural resources have been in high demand worldwide, not least because of the growing need for raw materials for Chinese industry. Afrikan talouskasvun jatkumisen kannalta kaikkein keskeisin tekijä on kuitenkin se, että Afrikan maihin on syntynyt merkittävä keskiluokka, joka pitää yllä kotimaista kulutuskysyntää. However, the most important factor for the continuation of economic growth in Africa is the emergence of a significant middle class in African countries, which maintains domestic consumer demand. Missään muualla maailmassa keskiluokka ei kasva yhtä nopeasti kuin Afrikassa. Nowhere else in the world does the middle class grow as fast as in Africa. Lopesin mukaan tänä päivänä joka kolmannen afrikkalaisen lasketaan kuuluvan keskiluokkaan. According to Lopes, every third African is counted as a middle class today.

Samalla Afrikan maissa on otettu suuria edistysaskeleita useiden eri sosiaalisten indikaattorien osalta. At the same time, African countries have made great strides in a number of different social indicators. Useimmissa Afrikan maissa yli 90 prosenttia peruskouluikäisistä lapsista pääsee nyt kouluun. In most African countries, more than 90% of primary school children are now in school. Joka toisessa Afrikan maassa tyttöjen osuus peruskoulujen oppilaista on vähintään puolet. In every other country in Africa, girls account for at least half of primary school students. Alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus on vähentynyt 38 prosenttia viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana, ja synnytyksessä menehtyvien äitien määrä on laskenut lähes puoleen aiemmasta, Carlos Lopes kirjoittaa. The mortality rate of children under the age of five has fallen by 38% over the last ten years, and the number of mothers who have died in childbirth has fallen by almost half, writes Carlos Lopes.

”Silti nämä saavutukset eivät ole riittäviä. “Yet these achievements are not enough. Köyhyys on edelleen laajalle levinnyttä. Poverty is still widespread. Afrikan maat ovat myös erittäin epätasa-arvoisia, niin varallisuuden tai tulojen määrällä mitattuna kuin myös julkisten palvelujen saatavuuden osalta. African countries are also very unequal, both in terms of wealth or income and in terms of access to public services. Maailman kymmenestä eriarvoisimmasta maasta seitsemän sijaitsee Afrikassa. Seven of the world's ten most unequal countries are in Africa. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vuoksi talouskasvu ei ole vähentänyt köyhyyttä yhtä suuressa mitassa. Due to social inequality, economic growth has not reduced poverty to the same extent. Haasteena onkin luoda kaikkia kansanosia hyödyttävää kestävää kehitystä. The challenge is to create sustainable development for the benefit of all sections of the population. Viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana tapahtunut talouskasvu ei ole onnistunut muuttamaan talouden rakenteita niin, että olisi luotu riittävästi uusia työpaikkoja ja kyetty vähentämään köyhyyttä.” Economic growth over the last 15 years has not succeeded in changing the structure of the economy to create enough new jobs and reduce poverty. ”

Carlos Lopes peräänkuuluttaa Afrikan mailta rakenteellisia muutoksia talouteen, jotta uudet investoinnit toisivat aina myös uusia työpaikkoja, lisäisivät ihmisten tuloja ja loisivat puitteita kotimaisen teollisuuden kasvulle. Carlos Lopes calls on African countries to restructure their economies so that new investment will always bring new jobs, increase people's income and create a framework for the growth of domestic industry. Useimpien Afrikan maiden taloudet perustuvat yhä maatalouteen. The economies of most African countries are still based on agriculture. Afrikan maiden osuus maailman teollisuustuotteiden viennistä on edelleen vain kaksi prosenttia. African countries still account for only 2% of world exports of industrial products. Suurin osa maailman teollisuustuotannosta tapahtuu tänä päivänä Aasian maissa, joiden osuus koko maailman teollisuustuotteiden viennistä on peräti 70 prosenttia. Most of the world's industrial production today takes place in Asian countries, which account for as much as 70% of global industrial exports.

Carlos Lopesin mielestä myös Afrikan maiden tulisi panostaa rajusti maanosan omaan teollistumiseen ja aiempaa tiiviimpään taloudelliseen yhdentymiseen. According to Carlos Lopes, African countries should also invest heavily in the continent's own industrialization and deeper economic integration. Maanosa tarvitsee hänen mukaansa myös visionäärisiä johtajia, jotka kykenevät mobilisoimaan kaikki yhteiskunnan osat yhteisten kehitysponnistelujen taakse. The continent also needs visionary leaders capable of mobilizing all parts of society behind the joint development efforts. Carlos Lopes uskoo, että aika on kypsä Afrikan maiden mittavalle kehitysharppaukselle, useiden maanosan kehitykselle suotuisien tekijöiden vuoksi. Carlos Lopes believes that the time is ripe for a major leap forward in African countries, due to a number of factors that favor the development of the continent. Lopes puhuu neljästä megatrendistä, jotka tulevat vaikuttamaan koko maailman tulevaisuuteen ja ovat erityisen suosiollisia Afrikan maille. Lopes speaks of four megatrends that will impact the future of the world and are particularly favorable to African countries.

Lopesin ennustama ensimmäinen megatrendi liittyy väestön ikäjakaumaan. The first megatrend predicted by Lopes relates to the age distribution of the population. Siinä missä muualla maailmassa väestö vanhenee ja yhä harvemmat työikäiset joutuvat huolehtimaan kasvavasta määrästä eläkeikäisiä, Afrikassa väestö sitä vastoin nuorenee ja työikäisten osuus väestöstä kasvaa. While in the rest of the world the population is aging and fewer people of working age have to deal with a growing number of people of retirement age, in Africa the population is getting younger and the proportion of people of working age is increasing. Jos nykyiset väestöennusteet pitävät jatkossakin paikkansa, niin tämän vuosisadan loppupuolella Afrikan maiden työikäisen väestön määrä tulee olemaan lähes puolet koko maapallon työikäisestä väestöstä. If current population projections continue to hold true, by the end of this century the working-age population of African countries will be close to half of the working-age population of the entire world. Afrikkalaisten merkitys koko maailman kehitykselle tulee siis kasvamaan huomattavasti, Lopes kirjoittaa. Thus, the importance of Africans for the development of the whole world will increase significantly, Lopes writes. Väestörakenteen muuttuminen johtaa aiempaa suurempaan kysyntään työpaikoista ja edellyttää Afrikan nykypäivän päättäjiltä suurta moraalista vastuuta myös tulevien sukupolvien etujen huomioonottamisesta poliittisessa päätöksenteossa. Demographic change will lead to greater demand for jobs and will require a great deal of moral responsibility from today's African decision-makers to take into account the interests of future generations in political decision-making.

Carlos Lopesin ennustama toinen megatrendi on kaupungistuminen. Another megatrend predicted by Carlos Lopes is urbanization.

”Afrikan maiden kaupungistuminen tulee olemaan kaikkien aikojen nopeinta ihmiskunnan historiassa. “The urbanization of African countries will be the fastest in human history. Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä enemmistö Afrikan maiden asukkaista asuu kaupungeissa. By 2050, it is projected that the majority of people in African countries will live in cities. Samaan aikaan maanosan väestön uskotaan kasvavan nykyisestä miljardista asukkaasta kahteen miljardiin. At the same time, the continent's population is expected to grow from its current billion inhabitants to two billion. Muuttoliikkeet Afrikan maiden välillä tulevat myös lisääntymään, ennen muuta alueellisen yhdentymisen ansiosta. Migration between African countries will also increase, mainly through regional integration. Kaupunkien on varauduttava tulevaan kasvuun. Cities need to be prepared for future growth. Energiantarve lisääntyy, ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa. The demand for energy is increasing and the demand for health services is growing. Kaupungistuminen aiheuttaa myös paineita ympäristölle. Urbanization is also putting pressure on the environment. Afrikan kaupunkien muuttaminen kasvun ja yhteiskunnallisen muutoksen moottoreiksi edellyttää infrastruktuurin suunnittelua, joka perustuu hiiliniukkoihin ja ilmastokestäviin ratkaisuihin.” Converting African cities into engines of growth and social change requires infrastructure planning based on carbon scarce and climate-resilient solutions. "

Carlos Lopesin ennustama kolmas megatrendi liittyy tietotekniikan yleistymiseen ja sen laajempaan hyödyntämiseen. The third megatrend predicted by Carlos Lopes is related to the spread of information technology and its wider use. Tietotekniikka tarjoaa työpaikkoja Afrikan maiden nuorelle väestölle, vähentää yritysten kustannuksia ja avaa aivan uusia mahdollisuuksia yhteydenpitoon, kanssakäymiseen ja liiketoimintaan alueilla, jotka ovat aiemmin olleet kehityksestä syrjässä heikkojen liikenne- ja viestintäyhteyksien vuoksi. Information technology provides jobs for young people in African countries, reduces business costs and opens up new opportunities for communication, interaction and business in areas that have previously been lagging behind due to poor transport and communication links. Lopesin neljäs megatrendi koskee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sisältää Afrikan maille sekä suuria uhkia että mahdollisuuksia. Lopes' fourth megatrend deals with the effects of climate change and presents both great threats and opportunities for African countries. Ilmaston lämpeneminen tulee pakottamaan monet muuttamaan pois kotiseuduiltaan, viljelykasveja on vaihdettava uusiin, ja eräillä alueilla kokonaisista elinkeinoista on luovuttava kuivuuden tai rannikkoalueiden eroosion takia. Global warming will force many to move away from their home areas, replace crops and, in some areas, lose their livelihoods due to drought or coastal erosion. Mutta Lopesin mukaan ilmastonmuutos tarjoaa Afrikan maille myös uusia mahdollisuuksia ennen muuta uusiutuvan energian käytön kasvun ansiosta. But according to Lopes, climate change will also provide African countries with new opportunities, mainly through increased use of renewable energy. Aurinkovoiman, tuulivoiman ja vesivoiman käyttökustannukset vähenevät fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, mikä hyödyttää teollistuvia Afrikan maita ja näiden kasvavaa energiantarvetta. The operating costs of solar power, wind power and hydropower are reduced compared to fossil fuels, which will benefit industrialized African countries and their growing energy needs. Mutta lisäksi Afrikassa on valtavasti potentiaalia valjastaa aurinkovoimaa ja muita uusiutuvia energiamuotoja kaupallisiin tarkoituksiin. But there is also huge potential in Africa for harnessing solar power and other renewable forms of energy for commercial purposes. Afrikan maista voisi hyvin tulla maailman tärkeimpiä energiantuottajia, jos asiat suunnitellaan oikein. African countries could well become the world's leading energy producers if things are planned properly.

”Mikä sitten tulee olemaan teollistumisen merkitys Afrikassa? “What will be the significance of industrialization in Africa? Maanosan on ehdottomasti hyödynnettävä paremmin luonnonvarojaan edistääkseen teollistumista. It is imperative that the continent make better use of its natural resources to promote industrialization. Öljyn ja mineraalien kysyntä tulee jatkossakin ylläpitämään talouskasvua, mutta raaka-aineiden hintojen lasku muistuttaa meitä siitä, ettei Afrikka voi jäädä lisäarvoketjun alimmalle portaalle. Demand for oil and minerals will continue to support economic growth, but the decline in commodity prices reminds us that Africa cannot remain at the bottom of the value-added chain. Jatkossa Afrikan maat eivät voi vain myydä halpoja raaka-aineita siirtomaa-ajalta periytyvän mallin mukaan, vaan meidän tulee tuottaa enemmän lisäarvoa. In the future, African countries will not only be able to sell cheap raw materials according to the colonial model, but we will have to add more value. Paikallisten maataloustuotteiden jalostustuotanto on jo monissa Afrikan maissa pitkälle kehittynyt teollisuuden ala – ja hyvä osoitus siitä, että kotimainen jalostusteollisuus voi menestyä Afrikassa.” The processing of local agricultural products is already an advanced industry in many African countries - a good indication that the domestic processing industry can thrive in Africa. ”

Carlos Lopes korostaa sitä, ettei ole olemassa yhtä ainoata kaikille maille sopivaa keinoa siirtyä maatalousyhteiskunnasta ja jalostamattomien raaka-aineiden vientiin perustuvasta taloudesta teollisuusmaaksi. Carlos Lopes emphasizes that there is no one-size-fits-all way to move from an agricultural society and an economy based on the export of unprocessed raw materials to an industrialized country. Oppia voi kuitenkin ottaa muista maista, jotka ovat onnistuneet muuttamaan elinkeinorakennettaan ja menestyksekkäästi kehittäneet omaa jalostusteollisuuttaan. However, there are lessons to be learned from other countries that have successfully changed their business structure and successfully developed their own processing industries. Esimerkkejä tällaisista menestystarinoista ovat Lopesin mukaan ainakin Intia, Brasilia, Venezuela sekä Kaukoidän maat Indonesia, Malesia ja Thaimaa. According to Lopes, examples of such success stories include at least India, Brazil, Venezuela and the Far East countries Indonesia, Malaysia and Thailand. Kotimaisille kasvuyrityksille myönnetyillä tukiaisilla ja verohelpotuksilla oli suuri merkitys etenkin Malesian teollistumisessa. Subsidies and tax breaks granted to domestic growth companies played a major role, especially in the industrialization of Malaysia.

Carlos Lopes muistuttaa kuitenkin myös siitä, että Afrikan maat ovat Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehittyviin maihin verrattuna ikään kuin jälkijunassa ja joutuvat sen vuoksi mukautumaan olemassa olevaan maailmantalouden tilanteeseen. However, Carlos Lopes also points out that African countries are lagging behind the developing countries of Asia and Latin America and therefore have to adapt to the current global economic situation. Globaalissa taloudessa lisäarvoketju on muuttunut niin, että juuri mitään tuotetta ei valmisteta samassa maantieteellisessä paikassa alusta loppuun. In the global economy, the value-added chain has changed so that virtually no product is produced in the same geographical location from start to finish. Afrikan maiden tulisikin Lopesin mukaan löytää itselleen sopivat segmenttinsä ja markkinarakonsa joillakin tarkemmin rajatuilla globaalin teollisuustuotannon osa-alueilla. African countries should, in Lopes's view, find suitable segments and niches for themselves in some of the more specific areas of global industrial production.

Afrikan maiden taloudellinen yhdentyminen tulee myös olemaan Lopesin mukaan elintärkeää, samoin kuin paikallisten pääomien valjastaminen maanosan taloudellisen ja inhimillisen kehityksen hyväksi. According to Lopes, the economic integration of African countries will also be vital, as will the mobilization of local capital for the economic and human development of the continent. Afrikan maiden omien finanssilaitosten hallussa on nimittäin paljon enemmän pääomaa kuin moni osaisi kuvitellakaan. African financial institutions own far more capital than many would imagine. Carlos Lopesin kirjoituksensa lopuksi mainitseman summan rinnalla ainakin kehitysavun määrä alkaa tuntua mitättömältä. Alongside the amount that Carlos Lopes mentions at the end of his writing, at least the amount of development aid is starting to seem insignificant.

”Kauppa on keskeinen edellytys teollistumiselle. “Trade is a key prerequisite for industrialization. Afrikan maiden tulee ennen kaikkea lisätä keskinäistä kauppaansa, jotta markkinat ovat kyllin suuret paikallisten teollisuustuotteiden menestymiselle. Above all, African countries need to increase their trade so that the markets are big enough for the success of local industrial products. Itä-Afrikan ja eteläisen Afrikan maiden talousyhteisöjen yhdistyminen yhtenäiseksi vapaakauppa-alueeksi tulee luomaan alueellisia lisäarvoketjuja ja myös edesauttamaan sitä, että hyödyt jakautuvat aiempaa tasaisemmin Afrikan maiden kesken. The integration of East African and Southern African economic communities into a single free trade area will create regional added value chains and also contribute to a more even distribution of benefits between African countries. Toinen teollistumisen edellytys on, että Afrikan maiden omia säästöjä päästään hyödyntämään tehokkaammin talouskehityksen rahoittamisessa. Another prerequisite for industrialization is to make more effective use of African countries' own savings to finance economic development. Vuosikausia on puhuttu vain kehitysavusta, jonka suuruus on vuosittain noin 50 miljardia dollaria, samalla unohtaen, että Afrikan maiden eläkerahastojen, keskuspankkien ja liikepankkien hallussa on pitkälti käyttämättömänä noin biljoonan dollarin arvosta pääomaa.” For years, we have only talked about development aid amounting to about $ 50 billion a year, while forgetting that African pension funds, central banks and commercial banks hold largely unused capital of about a trillion dollars. ”