Päätöksiä ei voi aina siirtää vaalien yli
Rakastan tilastoja. Tämä salasuhde on peräisin vuodelta 1970, kun aloitin virkaurani Tilastollisessa Päätoimistossa tilastoja tekemällä. Sittemmin siirryin ministeriöpuolelle, mutta intohimo tilastoihin säilyi, käyttäjän näkökulmasta.
Tilastotiedoilla on tärkeä rooli päätöksenteon pohjana. Tilastotiedot ja ennusteet ovat keskeisessä roolissa myös silloin, kun valtion budjettia ja budjettikehyksiä laaditaan. Kehyksethän laaditaan nykyään aina koko vaalikaudeksi. Niitä tarkastellaan ja tarkistellaan vuosittain.
Erityisen tärkeä on kehysten niin sanottu puolivälitarkastelu. Siinä hallituksella on sekä oikeus että velvollisuus tutkia, ovatko hallitusohjelman perusoletukset ja perustavoitteet edelleen ok, vai onko syytä tehdä muutoksia.
Jyrki Kataisen hallituksen puolivälitarkastelun valmistelussa todettiin, että kaikki hallitusohjelman perusasiat olivat pettäneet. Aika lailla teimme sitten virkamiestasolla töitä tästä johtuvien muutostarpeiden eteen. Hallitus ei kyennyt muuttamaan yhtään mitään.
Nyt alkaa lähestyä tämän hallituskauden puolivälitarkastelu. Tilastokeskuksen neuvottelukunnan puheenjohtajana tiedän, että valtiovarainministeriö on asettanut virastolle yhä tiukemmat aikarajat tähän tarvittavien tilastojen valmistumiselle. Näin siksi, että hallitus saisi riittävän työrauhan kehystarkistusten tekemiseen.
Tilastokeskus saa lukunsa valmiiksi maaliskuun puolivälissä. Kehysriihen normaaliaika olisi viikon päästä tästä.
Jos ensi keväänä noudatettaisiin normaalia aikataulutusta, kehysriihi olisi siis maaliskuun loppupuolella. Mutta eipä ole. Riihi on vähin äänin siirretty kokonaisella kuukaudella eteenpäin, huhtikuun lopulle. Kovin läpinäkyvänä, lähes lapsellisena tekosyynä on vaivihkaa kerrottu, että valtiovarainministeriö ei saa kansantalouslaskelmiaan tätä ennen valmiiksi.
Todellinen syy on tietysti se, että kuntavaalit pidetään huhtikuun yhdeksäs päivä, eikä hallitus halua tuoda niiden alla mitään ikäviä uutisia hallitusohjelman toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä ja siitä johtuvista mahdollisista toimenpiteistä, esimerkiksi lisämenoleikkauksista äänestäjien nähtäväksi ja opposition riekuttavaksi.
Alkusoittoa tilanteeseen saatiin toissa viikonloppuna, kun valtiovarainministeri Petteri Orpo arveli tarvittavan päätöksiä 1-2 miljardin lisäsäästöistä, jos talouskehityksessä ei tapahdu äkillisiä ihmeitä. Pääministeri Juha Sipilä totesi heti, että ei tässä mitään lisäsäästöjä tarvita. Ja tähän keskustapuolueenpuoleen talousaivo elinkeinoministeri Rehn totesi, että kyllä tarvitaan lisäleikkauksia, 1-2 miljardin edestä.
Yli kolme vuosikymmentä olen valtiontaloutta hoidellut. En muista vastaavaa julkista sanaharkkaa pääministerin ja valtiovarainministerin välillä.
Jo budjettipäällikkötaustanikin takia uskon, että valtiovarainministeriön laskelmat on oikein tehty. Tiedossani ei ole, että pääministerin toimistossa tämmöistä laskentaosaamista olisi. Valtiovarainministeriön laskentamallin nimi muuten on hieman ironisesti Kooma.
Tämä kaikki laittaa pohtimaan vaalien ja välttämättömien päätösten välistä suhdetta. Kuntavaaleista alkaa nimittäin kahden vuoden jakso, jolloin maassa järjestetään viidet vaalit, tai kuudet, jos presidentin vaali menee toiselle kierrokselle. Jos jokainen vaali halvaannuttaa hallituksen päätöksentekokyvyn kuukaudeksi-pariksi, ei hallitukselle jää tehollista työaikaa kovin kummoisesti.
Itse ottaisin toisen kannan. Välttämättömät päätökset on miehekkäästi tehtävä silloin kun ne on tehtävä, vaalit eivät lopu koskaan.
