Minä olin terve, nuori

Minä olin silloin viidenkolmatta vuoden vanha, alkoi N. N. I was thirty-five years old at the time, began N. N. — kauan sitten kuluneitten aikain tapauksia, niinkuin näette. - cases of times long gone by, as you see. Olin vast’ikään vapauttanut itseni kaikista toimistani ja matkustanut ulkomaille, en sentähden, että siellä olisin tilaisuudessa "täydentää kasvatukseni", niinkuin silloin oli tapana lausua, vaan suorastaan saadakseni katsella Jumalan laveata maailmaa. I had recently freed myself from all my activities and travelled abroad, not to "complete my education", as it was then customary to say, but simply to see the wide world of God. Minä olin terve, nuori, vilpas, rahoja ei puuttunut, murheet eivät vielä painaneet mieltäni, minä tein, mitä tahdoin — sanalla sanoen, minä elin huoletonna, iloisena, kuin keväimen kukka. I was healthy, young, wild, not lacking in money, not yet burdened by worries, doing what I wanted - in a word, I lived carefree, happy, like a spring flower. Mieleeni ei edes juolahtanutkaan, ett’ei ihminen olekaan kukkanen, ett’ei hänen kukoistusaikansa ole ikuinen. It didn't even occur to me that man is not a flower, that his time of flowering is not eternal. Nuorena ollessaan syö kullatuita makeisleivoksia ja ajattelee, että ne myös vast’edes tulevat olemaan jokapäiväisenä leipänä; mutta tuleepa aika, jolloin turhaan pyytää kuivanutta leipäpalastakin. When you're young, you eat gold-plated sweetbreads and think they'll be your everyday bread, but the time will come when you'll ask for a piece of dry bread in vain. Mutta eipä tästä maksa vaivaa puhua.

Tuottanut bucozar & jotsecham