On väärin puhua Mosulin vapauttamisesta
”Väkivaltaisuuksien viimeisimmän vaiheen raivotessa Irakissa kukaan ei näytä kyseenalaistavan vallitsevaa näkemystä tämänhetkisestä konfliktista. Kun Fox Newsin, CNN:n ja Washington Postin kaltaiset johtavat mediat puhuvat Mosulin kaupungin 'vapauttamisesta', se kuulostaa päältä päin katsottuna aivan neutraalilta tilanteen kuvaukselta, mutta todellisuudessa se on tulosta Yhdysvaltojen huolella kehittämästä kertomuksesta, jonka tarkoituksena on oikeuttaa sen sotilaallinen läsnäolo Irakissa.” Näin kirjoittaa irakilainen arkkitehti ja poliittinen kommentaattori Raed Jarrar kirjoituksessa, joka julkaistiin vastikään satelliittikanava Al Jazeeran verkkosivustolla. Raed Jarrar tuli tunnetuksi Yhdysvaltojen Irakin-miehityksen vuosina teräväsanaisena bloggaajana. Blogissaan Jarrar kertoi tavallisten irakilaisten arjesta sodan ja miehityksen keskellä, kun naapurimaan Iranin tukemat šiiojen asejoukot ottivat vallan Bagdadin kaduilla ja väkivaltaisuudet maassa vain yltyivät Saddam Husseinin syrjäyttämisestä huolimatta.
Al Jazeeran julkaisemassa kirjoituksessa Raed Jarrar arvostelee Yhdysvaltojen ja länsimaiden mediaa hyvin pelkistetystä ja pitkälti harhaanjohtavasta käsityksestä Irakin nykytilanteesta ja sen taustoista. Jarrarin mielestä ulkomaisen median vallitseva näkemys on, että Irak olisi ajautunut sunnimuslimien ja šiiojen välisiin ikivanhoihin uskonnollisiin riitoihin perustuvaan sotaan, jota on käyty nykyisen Irakin alueella enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo vuosisatojen ajan. Median luoman käsityksen mukaan kiihkoislamilainen Isis-järjestö on vain viimeisin ilmentymä tästä pitkään jatkuneesta uskonnollis-etnisestä sodasta.
Jarrarin mielestä media näyttäisi myös lähes poikkeuksetta antavan Yhdysvalloista kuvan myönteisenä väliintulijana, joka vapautti Irakin Saddam Husseinin hirmuvallasta ja pyrkii myös juuri tällä hetkellä auttamaan sen hyviä liittolaisia taistelussa tuhoisaa Isis-järjestöä vastaan. Viime viikkojen uutiset Irakista ovat kertoneet maan toiseksi suurimman kaupungin, miljoonan asukkaan Mosulin piirityksestä ja Yhdysvaltojen tukemien šiia ja kurdijoukkojen käynnissä olevasta hyökkäyksestä Isisin hallitsemaan kaupunkiin. Myös Suomessa media puhuu Mosulin taisteluista ”vapauttamisena”.
Näin kirjoittaa irakilainen bloggaaja Raed Jarrar.
”Vallitseva näkemys Irakin tilanteesta perustuu pitkälti Yhdysvaltojen sotaa myötäilevään propagandaan ja on monestakin syystä ongelmallinen. Irakin konfliktien syynä eivät ole uskonnolliset eroavaisuudet, eivätkä uskonnollisten ryhmien väliset ristiriidat myöskään ole ikivanhoja. Isis on vain yksi monista uskonnollisten ääriryhmien perustamista aseellisista järjestöistä, jotka hallitsevat parhaillaan maan eri osia. Mikäli Mosulin tai jonkun toisen kaupungin hallinta siirtyy yhdeltä pahamaineiselta ryhmältä toiselle kutakuinkin yhtä pahalle toimijalle, tätä ei pitäisi kutsua 'vapauttamiseksi'.” Raed Jarrar toteaa, että hänen nuoruudessaan 1980- ja 1990-luvun Irakissa uskonnollinen tausta ei suinkaan ollut ensisijainen ihmisten identiteettiä muovaava tekijä. Jarrarin mukaan irakilaisilta ei ikinä kysytty, olivatko he sunneja vai šiioja, ennen kuin Yhdysvaltojen joukot vuonna 2003 hyökkäsivät Irakiin ja miehittivät maan. Vasta sen jälkeen ihmisten uskonnollinen ryhmäkuuluvuus alkoi johtaa ristiriitoihin ja vastakkaiseen uskonryhmään kuuluvien syrjintään.
Raed Jarrar toteaa, että hänen ja kaikkien muiden irakilaisten oma kokemus elämästä Saddam Husseinin valtakaudella ei näiltä osin lainkaan vastaa länsimaissa vallitsevaksi tullutta käsitystä, jonka mukaan Saddam Hussein oli sunnimuslimi, joka vainosi ja surmasi šiioja ja kurdeja. Saddam Husseinin Irak oli Jarrarin mukaan epäilemättä poliittinen diktatuuri, mutta ihmisiä ei tuolloin vainottu heidän uskonnollisen taustansa vuoksi, eikä Saddam Husseinin diktatuuri missään nimessä perustunut yhden uskonnollisen ryhmän valtaan.
Todisteena tästä Jarrar viittaa Yhdysvaltojen puolustusministeriön pian Bagdadin valtauksen jälkeen julkistamaan listaan, jossa lueteltiin Saddam Husseinin Irakin 55 tärkeintä johtajaa. Suurin osa heistä ei kuulunut Saddam Husseinin lailla sunneihin. Saddamin kahdesta varapresidentistä toinen oli kristitty ja toinen oli šiiamuslimeihin kuulunut kurdi.
”Saddam Husseinin hallitus oli monella tavoin brutaali ja totalitaarinen, mutta hallinto ei perustunut uskonnolliseen nurkkakuntaisuuteen. Irakin kansallisen identiteetin ja alueellisen yhtenäisyyden tuhoaminen oli seurausta Yhdysvaltojen vuonna 2003 perustamasta miehityshallinnosta, joka räikeällä tavalla loi perustan uudelle uskonnollis-etniselle aikakaudelle Irakin politiikassa. Irakilaisia poliitikkoja nimettiin johtamaan maata pelkästään heidän uskonnollisen taustansa perusteella. Ensimmäistä kertaa uskonnollisesta identiteetistä tuli ihmisten ensisijainen määrittävä tekijä. Yhdysvallat pyrki vieläpä jakamaan koko maan erillisiksi uskonnollis-etnisiksi alueiksi.”
Yhdysvaltojen määräys Irakin miehityshallinnon ja maantieteellisten alueiden jakamisesta uskonnollisen tai etnisen taustan perusteella oli Raed Jarrarin mielestä vain uusi mukaelma siirtomaavallan aikaisesta hajota ja hallitse -taktiikasta. Ihmisten uskonnollisen taustan korostaminen politiikassa ja valtakunnanhallinnossa oli hänen mielestään myös yksi Yhdysvaltojen tekemästä kolmesta kohtalokkaasta virheestä, jotka yhdessä johtivat Irakin yhä syvempään kriisiin ja lopulta myös Isis-järjestön syntymiseen.
Jarrarin mielestä toinen Yhdysvaltojen tekemä virhe oli Irakin kansallisen suvereniteetin tuhoaminen. Tämä johti siihen, että useat ulkopuoliset tahot alkoivat juonia Irakissa omien intressiensä mukaisesti tukien ja rahoittaen liittolaisinaan pitämiä kansanosia ja näiden poliitikkoja ja asejoukkoja. Iranin hallitus pönkitti šiiojen aseellisia ryhmiä ja poliitikkoja, Saudi-Arabia ja muut Persianlahden valtiot puolestaan sunnien ääriryhmiä, ja Turkki ja Israel ovat tukeneet ja kouluttaneet Irakin kurdialueen peshmerga-joukkoja. Jarrarin mukaan yksikään näistä maista ei olisi voinut puuttua Irakin sisäisiin asioihin ilman Yhdysvaltojen Irakin-miehitystä, joka itsessään oli loukkaus Irakin suvereniteettia kohtaan.
Kolmas virhe, johon Yhdysvallat Jarrarin mukaan syyllistyi, oli Irakin armeijan hajottaminen ja korvaaminen uskonnollis-etnisillä aseellisilla joukoilla. Nyt šiioilla on omat iskujoukkonsa, sunneilla omansa, samoin kurdeilla, jesideillä, kristityillä sekä myös maallisilla irakilaisilla, Raed Jarrar kirjoittaa.
”Isis on hirvittävä, kauhua herättävä, väkivaltainen ryhmä. Sen pelkkä olemassaolo on irakilaisille suuri onnettomuus. Ikävä kyllä Isis ei juuri poikkea muista vastaavista sunnien, šiiojen, kurdien, jesidien ja kristittyjen aseellisista ryhmistä, jotka ovat aiheuttaneet tuhoja eri puolilla maata. Viime heinäkuussa väkivaltainen aseryhmä hyökkäsi Fallujan kaupunkiin, sieppasi 900 siviiliä ja teloitti ainakin 50 ihmistä, jotkut heistä kaulat katkomalla tai pitkällisen kidutuksen jälkeen. Ei, kyse ei ollut Isiksestä vaan šiiojen iskuryhmästä, joka taisteli Irakin hallituksen armeijan rinnalla – Yhdysvaltojen rahoituksella, Yhdysvaltojen kouluttamana ja Yhdysvaltojen toimittamilla aseilla.”
Raed Jarrar kertoo myös toisesta verilöylystä Irakin luoteisosassa, ei kaukana Mosulin kaupungista. Asejoukot saapuivat kylään ja surmasivat 21 siviiliä, vanhuksia, naisia ja lapsia. Todisteiden perusteella kyläläiset tapettiin teloittamalla. Asemiehet sieppasivat lähtiessään mukaansa 40 kyläläistä, joista puolet on edelleen kateissa, todennäköisesti heidät on surmattu. Tämänkään verilöylyn takana ei ollut Isis, vaan Isisin vainoamien jesidien oma iskuryhmä.
Raed Jarrarin mukaan kurdien asejoukot ja šiiojen äärijärjestöt ovat syyllistyneet aivan yhtä kamaliin ihmisoikeusloukkauksiin ja sotarikoksiin kuin Isis. Kurdien ja šiiojen aseelliset ryhmät ovat kuitenkin kiinteästi yhteydessä Irakin hallitseviin puolueisiin. Väkivallan avulla on toteutettu etnisiä puhdistuksia ja pakotettu toisiin kansanryhmiin kuuluvia muuttamaan muualle.
Väkivaltaiset ylilyönnit eivät koske pelkästään ääriryhmien asejoukkoja vaan myös Irakin virallista hallitusarmeijaa. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat julkaisseet raportteja siviilien summittaisista ilmapommituksista, laittomista teloituksista, kidutuksesta, ihmisten katoamisista ja pidätyksistä ilman oikeudenkäyntiä.
Amnesty International kertoi myös irakilaisten poliisien tekemistä julmuuksista kylässä Mosulin ulkopuolella. Isisin hallinnassa olleilta alueilta paenneita miehiä pahoinpideltiin kiväärinperillä, kaapeleilla, sotilassaappailla potkimalla sekä retuuttamalla heitä parrasta. Lopulta ainakin kuusi miestä tapettiin teloittamalla.
Mosulia piirittävien joukkojen ihmisoikeushistoriaa ei ole juuri käsitelty mediassa. Raed Jarrarin mielestä myös Yhdysvaltojen sotavoimien roolia Irakissa pitäisi analysoida hiukan pidemmällä perspektiivillä.
”Yhdysvaltojen hallitus antaa itsestään kuvan suojelijana, joka saapui Irakiin pelastamaan kansan diktatuurin ikeestä, pelastamaan yhden uskonnollisen ryhmän muiden uskonnollisten ryhmien kaltoinkohtelulta, tai auttaakseen kansankunnan yhtenäisyyden rakentamisessa. Tämän näkemyksen mukaan väkivaltaisuudet ovat tapahtuneet Yhdysvaltojen parhaista pyrkimyksistä huolimatta, eikä juuri miehityksen vuoksi. Mutta todellisuudessa Yhdysvallat on ollut nimenomaan ongelmien syynä ja ylläpitäjänä. Yhdysvallat on pommittanut Irakia, asettanut talouspakotteita ja sekaantunut maan sisäisiin asioihin vuodesta 1991 lähtien.”
Raed Jarrar kirjoittaa, että toisin kuin yleisesti kuvitellaan, Yhdysvallat ei suinkaan vetäytynyt Irakista kokonaan vuonna 2011. Yhdysvalloilla on Irakissa tälläkin hetkellä yli 5 000 sotilasta koulutus- ja neuvonantajatehtävissä sekä osallistumassa ilmaiskuihin. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltojen hallitus rahoittaa, kouluttaa ja aseistaa satoja tuhansia Irakin eri aseellisten ryhmien taistelijoita – käyttäen tähän amerikkalaisten veronmaksajien rahoja.
Raed Jarrarin mielestä myös Isisin syntyhistoria voidaan selittää pitkälti Yhdysvaltojen yhä jatkuvalla läsnäololla Irakissa ja amerikkalaisten pitkään jatkuneella tuella šiiojen ja kurdien aseellisille ryhmille. Irakin al-Qaida syntyi vastareaktiona Yhdysvaltojen miehitykselle ja amerikkalaissotilaiden irakilaisia kohtaan tekemille julmuuksille. Myöhemmin Irakin al-Qaidasta erkaantunut Isis kehittyi sunnien radikaaliksi vastavoimaksi šiiojen iskuryhmille. Ryhmä onnistui värväämään riveihinsä mukaan myös Saddam Husseinin armeijassa aikoinaan korkeissa tehtävissä olleita sunniupseereita, jotka eivät niinkään paljon piitanneet järjestön kiihkomielisestä suhtautumisesta uskontoon.
Länsimaissa vallitsevan näkemyksen mukaan Isis on Irakin konfliktin pahis, josta yritetään vihdoin päästä eroon yhteistyössä maassa olevien hyvien liittolaisten kanssa. Raed Jarrarin mukaan tämäkin näkemys on liian pelkistetty ja harhaanjohtava. Isis on hänen mielestään pikemminkin vain yksi monista aseellisista ryhmistä, joiden syntymiselle ja kasvulle Yhdysvaltojen miehitys on luonut otolliset puitteet.
”Parhaillaan ei ole käynnissä minkäänlaista vapautustaistelua. Mosulia hallitsee väkivaltainen ääriuskonnollinen aseellinen ryhmä, joka näyttäisi joutuvan lähiaikoina luovuttamaan kaupungin hallinnan muille väkivaltaisille uskonnollis-etnisille aseellisille joukoille, joilla sattuu olemaan Yhdysvaltojen hallituksen tuki takanaan. Aseellisten ryhmien tukemisen sijaan Yhdysvaltojen pitäisi tehdä, mitä sen olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten: keskittyä lopettamaan sodat Irakissa, ei voittamaan niitä. Irakin verenvuodatuksen pysäyttäminen tulee kestämään pitkään. Ensimmäinen askel olisi lopettaa Yhdysvaltojen ja muiden ulkomaisten toimijoiden sekaantuminen Irakin asioihin. Vasta sen jälkeen irakilaiset pystyvät vapauttamaan ja jälleenrakentamaan kotimaansa.”
