Takaako Nato Suomen turvallisuuden? Garantiert die NATO die Sicherheit Finnlands? Does NATO guarantee Finland's security?

Nato - kyllä vai ei? NATO - yes or no?

Iso osa suomalaisista vastaa KYLLÄ. A large proportion of Finns answer YES.

Ja tämä into johtuu käytännössä Naton jäsensopimuksen yhdestä ainoasta kohdasta artikla vitosesta. And this enthusiasm is due in practice to a single clause in the NATO Membership Treaty, article 5.

Siinä todetaan, että hyökkäys yhtä maata kohtaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita kohtaan. It states that an attack on one country is an attack on all member countries.

Tämä artikla on koko sotilasliiton selkäranka. This article is the backbone of the entire military alliance.

Ja tämähän on myös se pääsyy, miksi iso osa suomalaisista haluaa Natoon. And this is also the main reason why a large part of Finns want to join NATO.

Natolla on ollu erilaisia sotilaallisia operaatioita kriisinhallintatehtävien yhteydessä paljonkin, mut varsinaisesti artikla vitonen on otettu ainoastaan kerran käyttöön koko sotilasliiton historiassa. NATO has had a lot of different military operations in connection with crisis management tasks, but actually Article Vitonen has only been used once in the entire history of the military alliance.

Ja kun perehdyin siihen vähä enemmän, nii minua alkoi mietityttää, kuinka sitova se lopulta on, ja miten se oikeasti toimisi tositilanteessa? And when I learned a little more about it, I started to wonder how binding it is in the end, and how would it actually work in a real situation?

Tämä on se syy, miksi Nato otti artikla vitosen ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa käyttöön. This is the reason why NATO introduced Article Vito for the first and so far the only time.

Päätöksen artiklan käyttöönotosta teki Naton tärkein poliittinen elin eli suomeksi Nato-neuvosto. The decision to introduce the article was made by NATO's main political body, the NATO Council in Finnish.

Nato päätti kahdeksan keinon paketista, jolla se tuki Yhdysvaltoja. NATO decided on an eight-way package to support the United States.

Keskeistä oli, että se päätti käynnistää terrorismin vastaisen operaation. The key was that it decided to launch an anti-terrorism operation.

Siihen kuului esim se, että Naton tutkakoneet vartioi USA:n ilmatilaa. This included the fact that NATO radars were guarding US airspace.

Ja tämän jälkeen Nato käynnisti laivaston operaation Välimerellä. And after that, NATO launched a naval operation in the Mediterranean.

Lisäksi pakettiin kuului ympäripyöreä lausahdus siitä, että Nato ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin lisätäkseen turvallisuutta liittoutuneiden maiden alueella. In addition, the package included a vague statement that NATO would take the necessary steps to increase security in the Allied territory.

Ja tämä oli alkusysäys sille, että yksittäiset liittolaiset lähettivät joukkoja avuksi, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin. And this was the initial impetus for individual allies to send troops to help when the United States invaded Afghanistan.

Mutta virallisesti Afganistanin operaatio ei kuulunut artikla vitosen piiriin. But officially the operation in Afghanistan did not belong to the area of article five.

Oleellista tässä artikla vitosessa on se, että siinä on kyse pelotteesta. The essence of this article five is that it is a matter of deterrent.

Eli siitä, että yhteenkään jäsenmaahan ei kannata hyökätä, koska riskinä on saada niskaansa koko sotilasliitto. That is, it is not worth attacking any member state, because the risk is to get the entire military alliance on its neck.

Mutta sen varsinainen muotoilu on aika väljä. But its actual design is pretty loose.

Siinä puhutaan auttamisesta hyökkäyksen sattuessa “tarpeellisiksi katsotuilla keinoilla”. It talks about helping in the event of an attack by “means deemed necessary”.

Itse asiassa silloin kun Naton jäsensopimusta laadittiin 1940-luvun lopulla kylmän sodan aikaan, Euroopan valtiot olisivat halunneet sopimukseen, että hyökkäyksen sattuessa Yhdysvaltojen olisi PAKKO tulla niiden avuksi. In fact, when the NATO membership agreement was drawn up at the end of the 1940s during the Cold War, the European countries would have wanted in the agreement that in the event of an attack, the United States would HAVE to come to their aid.

Mut Yhdysvallat ei kuitenkaan halunnut tehdä tällaista lupausta, joten tää otettiin huomioon artikla vitosen sanamuodoissa. However, the United States did not want to make such a promise, so this was taken into account in the wording of the article.

Sitä ei ole siinä artikla vitosessa määritetty, että mikä se keino on, tai miten paljon apua pitäisi antaa. Jokainen maa itse arvioi, mitä se pystyy antamaan. Sen ei tarvitse olla sotilaallista apua. Se voi olla materiaaliapua tai taloudellista tukea tai muuta, muuta. It is not specified in that article, what that means is, or how much help should be given. Each country itself evaluates what it can provide. It doesn't have to be military aid. It can be material help or financial support or something else.

Hän on politiikan tutkija Iro Särkkä, joka on tutkinut paljon Natoa, joten päätin kysyä häneltä, miten tämä artikla vitonen toimii käytännössä. He is political researcher Iro Särkkä, who has studied a lot about NATO, so I decided to ask him how this article vitonen works in practice.

Eli artikla vitonen voidaan ottaa käyttöön Nato-neuvoston yksimielisellä päätöksellä, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien Nato-maiden pitää olla sen päätöksen takana. In other words, Article 5 can be introduced by a unanimous decision of the NATO Council, and that practically means that all NATO countries must be behind that decision.

Tämä Nato-neuvosto koostuu siis kaikista 30 jäsenmaan edustajasta ja siellä tehdään päätökset kaikista isommista asioista, myös siis muustakin kuin vain artikla vitosesta. This NATO Council therefore consists of representatives of all 30 member countries, and decisions are made there on all major issues, including more than just Article Vitos.

Mutta aina yksimielisyyden saavuttaminen ei ole helppoa. But it is not always easy to reach a consensus.

Natolla on historian saatossa ollut erimielisyyksiä sotilaallista operaatioista. Throughout history, NATO has had disagreements about military operations.

Nato on aloittanut uuden hyökkäyksen Jugoslaviaan. NATO has launched a new attack on Yugoslavia.

Naton koneet ja ohjukset moukaraoivat parhaillaan kohteita eri puolilla maata. NATO planes and missiles are currently hammering targets across the country.

Nato aikoo jatkaa pommituksia, kunnes Jugoslavian johtaja Slobodan Milošević taipuu Kosovon rauhansopimukseen. NATO intends to continue bombing until Yugoslav leader Slobodan Milosevic bends to the Kosovo peace agreement.

Yksi esimerkki tästä on Naton tekemät ilmaiskut Jugoslaviaan Kosovon sodassa vuonna 99. One example of this is NATO's airstrikes on Yugoslavia in the Kosovo war in 99.

Jäsenmaat olivat aluksi eri mieltä siitä, pitäiskö ilmaiskuja tehdä. Member states initially disagreed on whether air strikes should be done.

Nato on jatkanut Jugoslavian raskaita pommituksia. NATO has continued heavy bombing of Yugoslavia.

Jugoslavian uutistoimiston mukaan parikymmentä ihmistä kuoli Naton osuttua parantolaan ja vanhainkotiin Serbian eteläosassa. According to the Yugoslav News Agency, some twenty people died after NATO hit a sanatorium and nursing home in southern Serbia.

Nato ei vahvista osuneensa siviilikohteisiin, vaan sanoo pommittaneensa kasarmeja. NATO does not confirm that it hit civilian targets, but says that it bombed barracks.

Nato pääsi yksimieliseen päätökseen ilmaiskuista, mutta operaation aikana esim Italia ja Kreikka kritisoivat pommituksia. NATO reached a unanimous decision on the airstrikes, but during the operation, for example, Italy and Greece criticized the bombings.

Nämä edellä mainitut esimerkit eivät ole liittyneet artikla viiteen, mutta se kertoo siitä, että ei Natossa olla aina kaikesta samaa mieltä. These above-mentioned examples are not related to Article 5, but it shows that NATO does not always agree on everything.

Mutta jos ja kun Nato-neuvosto pääsee sopuun, nii sitten organisaation pyörät alkavat pyöriä. But if and when the NATO Council reaches an agreement, then the wheels of the organization will start turning.

Heti Nato-neuvoston alla on sotilaskomitea, joka on Naton sotilaallinen johto. Immediately below the NATO Council is the Military Committee, which is NATO's military leadership.

Myös se koostuu jäsenmaiden 30 edustajasta, mutta nämä edustajat ovat sotilashenkilöstöä. It also consists of 30 representatives of the member countries, but these representatives are military personnel.

Sotilaallisen johdon alla on kaks esikuntaa: ACT JA ACO. There are two headquarters under the military command: ACT AND ACO.

ACT:n alla on koulutus ja kehittäminen. Under ACT is training and development.

ACO:n alla puolestaan on taktinen ja operatiivinen komento, ja tämän operatiivisen komennon alla on lopulta ne Naton joukot, jotka voidaan lähettää operaatioihin. Under the ACO, on the other hand, is the tactical and operational command, and under this operational command are ultimately the NATO forces that can be sent on operations.

Natolla ei siis ole omaa armeijaa, vaan jäsenmaat ovat sitoutuneet antamaan omia joukkoja yhteiseen käyttöön. NATO therefore does not have its own army, but the member countries are committed to providing their own forces for joint use.

Mutta artikla vitoseen ja siihen apuun, mitä tarjotaan, vaikuttaa luonnollisesti myös se, miten jäsenmaiden päättäjät suhtautuvat Natoon. But the article's veto and the help that is offered are naturally also influenced by how the decision-makers of the member countries feel about NATO.

Eli siis jos Suomi liittyisi Natoon, niin se saisi kuitenkin aina itse päättää, miten se haluaisi auttaa. Nato ei tuu sanomaan, että nyt pitää tehä näin. In other words, if Finland were to join NATO, it would still be able to decide for itself how it would like to help. NATO is not coming to say that this is how it should be done now.

Mutta sama pätee kaikkiin muihinkin. But the same goes for everyone else.

Esim Yhdysvaltojen entisen presidentin Donald Trumpin kohdalla oli pitkään epäselvää, miten sitoutunut hän oli sotilasliittoon. For example, in the case of the former president of the United States, Donald Trump, it was unclear for a long time how committed he was to the military alliance.

Eli siis tässä herää nyt kysymys, että kuinka voimakas tää artikla vitonen on? So the question now arises, how powerful is this article vitonen?

Kyllä nyt sanoisin näin, että se on hyvin voimakas, että siihen tämä koko Naton toiminta perustuu, että ilman sitä artikla vitosta, ja ilman sitä, että siihen ollaan sitouduttu tämä koko toiminta menettäisi merkityksensä. Yes, I would say this, that it is very powerful, that this entire operation of NATO is based on it, that without it the article of the Vito, and without the commitment to it, this entire operation would lose its meaning.

Asiantuntijat ovat tällä hetkellä aika yksimielisiä siitä, että Nato toisi Suomelle merkittävää lisäturvaa. Experts are currently quite unanimous that NATO would bring significant additional security to Finland.

Mutta on hyvä muistaa, että päävastuu Suomen puolustamisesta on suomalaisilla, - But it is good to remember that the main responsibility for defending Finland lies with the Finns, -

Kun Kasarmintorille se Nato-lippu nousee salkoon, niin ei silloin ikuisiksi ajoiksi ole Suomen turvallisuutta ratkaistu. When that NATO flag goes up in Kasarmintor, then Finland's security will not be solved forever.

vaikka Suomesta tulisi Naton jäsenyys. even if Finland becomes a member of NATO.

Mitä mieltä sää oot tästä? What do you think about this?

Haluaisitko sä, että me tehtäisiin vielä toinen Nato-aiheinen video? Would you like us to make another NATO-themed video?

Kommentoi ajatukset tohon alle ja tilaa tää kanava! Comment your thoughts below and subscribe to this channel!