Mihin menet Eurooppa? Where are you going Europe? Où allez-vous en Europe ?

”Länsi kuvittelee, että sillä on ollut oikeus ohjata kolmannen maailman talouksia Kansainvälisen valuuttarahaston ohjeiden mukaiseen ruotuun. “The West imagines that it has had the right to steer the Third World economies into line with the guidelines of the International Monetary Fund. Pääomien on liikuttava vapaasti. Capital must move freely. Tuo vapaus ei kuitenkaan koske työvoiman liikkumista. However, this freedom does not concern the movement of labor. Länsi linnoittautuu nyt nopeasti. The West is now rapidly fortifying. Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle on pystytetty piikkilanka-aitoja ja keskitysleirien kaltaisia tarkkailutorneja. Barbed wire fences and observation towers such as concentration camps have been erected on the US-Mexico border. Aidat ovat nousseet myös Eurooppaan estämään maahanmuuttoa. Fences have also risen to Europe to prevent immigration. Lännen mukaan sillä on oikeus syrjäyttää hallituksia ja pommittaa vihollisiaan kolmannessa maailmassa. According to the West, it has the right to suppress governments and bomb its enemies in the Third World. Se kutsuu tätä humanitaariseksi interventionismiksi, YK:n kielenkäytössä sitä kutsutaan ”vastuulliseksi suojeluksi”. It calls it "humanitarian interventionism," in the UN language, called "responsible protection." Kun länsi tuhoaa Libyan kaltaisia valtioita, se ei tunne minkäänlaista vastuuta ihmisten elämän tuhoamisesta näissä maissa. When the West destroys states like Libya, it feels no responsibility whatsoever to destroy people's lives in those countries. Sotaa pakenevien pakolaisten pitäisi vain pysyä kiltisti leireissään”. Refugee refugees should just stay in their camps kindly. ”

Näin intialainen maailmanpolitiikan professori Vijay Prashad suomii CounterPunch -lehden artikkelissa Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittisen eliitin viimeaikaisia toimia - ja jatkaa suorasukaista kritiikkiään tähän tapaan. This is how Vijay Prashad, an Indian professor of world politics, mentions the recent activities of the European and US political elite in an article in CounterPunch - and continues his candid criticism in this way.

”Tekopyhyys on leimallista länsimaisen eliitin etiikalle. “Hypocrisy is a hallmark of Western elite ethics. Se viljelee retoriikassaan ”vapautta ja tasa-arvoa”. It cultivates "freedom and equality" in its rhetoric. Useimmiten se tarkoittaa kuitenkin aivan muuta. In most cases, however, it means something else. Eliittiä ei kiinnosta ihmisten vapaus ja tasa-arvo. Elite is not concerned with human freedom and equality. Paljon tärkeämpää on rahan ehdoton vapaus. Much more important is the absolute freedom of money. Tämä on pääoman diktatuuria”. This is a dictatorship of capital ”.

Vijay Prashad työskentelee nykyisin Yhdysvalloissa Trinity Collegen professorina Hartfordissa. Vijay Prashad currently works as a professor at Trinity College in Hartford, USA. Aikaisemmin hän on toiminut tutkijana esimerkiksi Beirutin Amerikkalaisessa yliopistossa. Previously, he has worked as a researcher at the American University of Beirut, for example. Prashad tunnetaan sujuvana ja tuotteliaana kirjailijana, jonka tuotanto käsittää pitkälle toista kymmentä tietokirjaa. Prashad is known for being a fluent and prolific writer whose production covers well over a dozen nonfiction books. Tunnetuin ja palkituin hänen teoksistaan on The Darker Nations, tummemmat kansakunnat. The best known and most acclaimed of his works is The Darker Nations. Prashad on myös toimittaja, joka kirjoittaa säännöllisesti esimerkiksi intialaiseen Frontline -lehteen ja The New Arab -sivustolle. Prashad is also a journalist who regularly writes for the Indian frontline and The New Arab. Prashadin nimitys Trinity Collegen professoriksi ja laitoksen johtajaksi aiheutti muutama vuosi sitten melkoisen kohun, kun monet yliopiston professorit vaativat hänen pikaista erottamistaan. Prashad's appointment as Trinity College professor and department director caused quite a stir a few years ago when many university professors called for his early dismissal. Syyksi mainittiin Prashadin Israelin vastaisiksi koetut näkemykset. The reason for this was the views on Prashad's anti-Israel views. Prashad sai pitää virkansa, mutta monet eivät katso suopeasti, kun hän kritisoi mediassa esimerkiksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Prashad was allowed to hold office, but many are not sympathetic when he criticizes, for example, US foreign policy in the media. Karismaattisena persoonana hänestä on tullut kysytty tv-esiintyjä, joka ei kaihda sanomasta suoraan mitä hän ajattelee. As a charismatic personality, he has become a sought after TV performer who does not shy away from saying directly what he thinks. Vijay Prashadin mielestä länsi niittää nyt pakolaisaaltona ja terrorismina satoa siitä, mitä se on kylvänyt jo vuosikymmeniä. According to Vijay Prashad, the West is now reaping what it has sown for decades as a refugee wave and as a terrorist.

Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen Euroopan johtavissa medioissa ei ole juuri yritetty ymmärtää, mikä näihin iskuihin on johtanut. Following the terrorist attacks in Paris and Brussels, there has been little attempt by the leading European media to understand what has led to these attacks. Ei ole kysytty, miksi niin monet siirtolaisnuoret ovat syrjäytyneet ranskalaisesta yhteiskunnasta. There is no question as to why so many young immigrants are excluded from French society. Tai miksi Ranskan vankiloissa tuomiota kärsivistä vangeista yli puolet ovat muslimitaustaisia, vaikka väestöstä vain vajaa 10 prosenttia on muslimeja. Or why more than half of the prisoners in French prisons are Muslim, even though just under 10% of the population is Muslim. Päinvastoin on lietsottu hysteriaa – ja kostoa. On the contrary, hysteria and vengeance have been promoted. Vijay Prashadin mukaan länsi näyttää aktiivisesti unohtaneen lähihistoriansa tapahtumat. According to Vijay Prashad, the West seems to have actively forgotten the events of its recent history.

”Päivän sana on muistin menetys. “The word of the day is memory loss. Jokaisen terrori-iskun jälkeen länsi nollaa kellonsa uudelleen – ikään kuin iskut ilmestyisivät tyhjästä. After each terrorist attack, the West resets its clock - as if the attacks appeared from scratch. Miksi kukaan ei muistuta ihmisiä siitä, kuinka länsi loi Maailman muslimiliiton Saudi-Arabian kanssa. Why Nobody Reminds People of How the West Created the World Muslim Alliance with Saudi Arabia. Muslimiliittoa tarvittiin hajottamaan sekulaaria nationalismia ja arabisosialismia Lähi-idässä 1960- ja 1970-luvuilla. The Muslim Alliance was needed to dissolve secular nationalism and Arab socialism in the Middle East in the 1960s and 1970s. Muslimiliitto turvasi lännelle halvan öljyn ja Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien hallitsijasuvuille vallan. The Muslim Alliance secured cheap oil for the West and power over the rulers of Saudi Arabia and the United Arab Emirates.

Miksi kukaan ei muistuta myöskään siitä, kuinka Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja Pakistan synnyttivät ”mujahidit”, islamilaiset uskonsoturit ajamaan Neuvostoliiton Afganistanista. Why Nobody Reminds of the United States, Saudi Arabia, and Pakistan as the "Mujahideen", Islamic religious warriors, to drive the Soviet Union out of Afghanistan. Sen brutaalista ytimestä syntyi al-Qaida – ja vähän myöhemmin ISIS sen perilliseksi. Its brutal core gave birth to al-Qaeda - and shortly thereafter, ISIS inherited it. Irak, Libya ja Syyria muuttuivat sotien raunioittamina Afganistanin tavoin kylmän sodan lasten, ”jihadistien” leikkikentiksi.” Iraq, Libya and Syria, like Afghanistan, became the playgrounds of the Cold War children, the "jihadists," ruined by wars. "

Pariisin ja Brysselin iskut ovat Prashadin mielestä muuttaneet eurooppalaisten johtavien poliittikkojen kielenkäyttöä: se muistuttaa entistä enemmän Yhdysvaltojen republikaanien macho-kieltä. The attacks in Paris and Brussels have, according to Prashad, changed the language used by leading European politicians: it is more like the macho language of US Republicans. Puheissa toistellaan 'säälimätöntä terrorismin vastaista sotaa´. The speeches repeat the 'relentless war on terror'. Tosiasiassa kansainvälinen terrorismi ei juuri kosketa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. In fact, Europe and the United States are hardly affected by international terrorism. Terroristien iskuissa kuoli viime vuonna koko maailmassa noin 30 000 ihmistä, joista noin kolmannes Irakissa. Last year, around 30,000 people died in terrorist attacks worldwide, about a third of them in Iraq. Yhdysvalloissa terroristit tappoivat 19 ihmistä ja Euroopassa 160.

”Länttä ei kiinnosta terrorismin uhrit Baghdadissa ja Beirutissa. Länsimaiset journalistit näyttävät ajattelevan, että pommit kuuluvat näiden kaupunkien tavanomaiseen elämänmenoon. Western journalists seem to think that bombs are part of the routine life of these cities. Irakissa kuolee kuukaudessa terrorismin uhreina yli 700 ihmistä. Heidän elämänsä ja kuolemansa ovat vain pieniä alaviitteitä lännen medioissa. Their lives and deaths are just small footnotes in Western media. Tätä on jatkunut siitä saakka, kun Yhdysvallat tunkeutui Irakiin vuonna 2003”. This has been going on since the US invasion of Iraq in 2003 ”.

Vijay Prashad kysyy, olisivatko Euroopan johtajat voineet reagoida iskuihin vastuullisemmin. Vijay Prashad wonders if European leaders could have responded more responsibly to the attacks. Pariisin ja Brysselin iskut noudattivat mallia, jota pakistanilaiset terroristit olivat kokeilleet Mumbaissa seitsemän vuotta aikaisemmin. The attacks in Paris and Brussels followed the pattern that Pakistani terrorists had tried in Mumbai seven years earlier. Tuolloin summittaisissa iskuissa kuoli 164 ihmistä. Intian poliittiset johtajat valitsivat kuitenkin toisenlaisen lähestymistavan.

”Intian tuolloinen pääministeri Manmohan Singh ei kiiruhtanut julistamaan sotaa Pakistanille. Hallitus valitsi hitaan tutkinnan tien. Se paljasti iskun tekijät ja aloitti diplomaattiset neuvottelut Pakistanin kanssa. It exposed the perpetrators of the attack and began diplomatic talks with Pakistan. Kärsivällisyys on päivän sana. Hätäiset ohjusiskut olisivat vieneet maat katkeraan sotaan”. Hurried missile strikes would have taken countries bitterly. '

Euroopan johdon reaktiot pakolaisaaltoon ovat olleet lähinnä tragikoomisia. Vuosi sitten EU:ssa päätettiin, että kaikki potentiaaliset pakolaisia kuljettavat alukset on tuhottava Libyan rannikolla. A year ago, it was decided in the EU that all potential refugee ships should be destroyed off the Libyan coast. Nyt unioni on solminut Turkin kanssa pakolaisten palautussopimuksen Kreikasta, jota monet kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ja UNICEF pitävät laittomana. The Union has now concluded a refugee return agreement with Turkey, which many international law experts and UNICEF consider illegal. Amnesty International on jo raportoinut, kuinka Turkki karkottaisi Kreikasta palautettuja pakolaisia Syyriaan. Turkkia on muutenkin hankala pitää pakolaisille turvallisena maana. Otherwise, it is difficult to regard Turkey as a safe country for refugees. Turkin ja ISIS-järjestön kompleksinen suhde on yhä arvailujen varassa. The complex relationship between Turkey and ISIS is still a matter of conjecture. Mutta Isiksen öljybisnekseen sotkeutuneista turkkilaisista yhtiöistä tiedetään enemmän. But more is known about Turkish companies involved in Isis's oil business.

”ISIS hallitsee Mosulin lähellä sijaitsevia Irakin öljykenttiä. “ISIS controls Iraqi oil fields near Mosul. He ovat ansainneet miljoonia dollareita päivässä myymällä öljyä näiltä kentiltä. They have made millions of dollars a day by selling oil from these fields. Mutta miten ISIS kuljettaa öljyn Mosulista kansainvälisille markkinoille? But how does ISIS transport oil from Mosul to the international market?

On ilmeistä, että ISIS käyttää samaa salakuljetusverkostoa, jota kurdien aluehallinto on käyttänyt jo vuosikymmeniä. It is obvious that ISIS uses the same smuggling network that has been used by the Kurdish regional government for decades. Kurdit myivät öljyn salakuljettajille, jotka kuljettivat sen rajan yli Turkkiin, Ceyhanin satamakaupunkiin Välimerellä. The Kurds sold the oil to smugglers who transported it across the border to Ceyhan, a port city in the Mediterranean. Siellä se lastattiin öljytankkereihin, jotka kuljettivat suuren osan öljystä Maltan kautta Ashdodin satamakaupunkiin Israeliin. There it was loaded with oil tankers, which transported much of the oil through Malta to the port city of Ashdod in Israel. Nyt ISIS kuljettaa öljynsä samaa reittiä pitkin. Mutta kiinnostavin kysymys on, mitkä turkkilaiset yhtiöt vastaavat öljyn kuljettamisesta valtion omistamaan Ceyhanin satamaan. But the most interesting question is which Turkish companies are responsible for transporting the oil to the state-owned Ceyhan port. Ilmeisesti kuljetuksesta on vastannut paljolti BMZ-yhtiö, jonka omistaa presidentti Erdoğanin poika Bilal Erdoğan. Apparently the transportation was largely done by BMZ, owned by Bilal Erdoğan, son of President Erdoğan.

Turkkilaiset journalistit ovat ansiokkaasti selvittäneet tätä kuviota. Turkish journalists have paid tribute to this pattern. Siksi Erdoganin hallitus on nyt laittanut median niin ahtaalle.” Mistä Euroopan johdon koventuneet asenteet pakolaisiin sitten kertovat? That is why the Erdogan government has now placed the media so tight. Ehkä taustalla on aikakauden muutos niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Perhaps there is a change of era both in Europe and in the United States. Turkki ja Intia ovat tavallaan jo ”testaamassa” yhteiskuntamallia, jota Vijay Prashad kutsuu uudentyyppiseksi fasismiksi. In a way, Turkey and India are already “testing” the social model that Vijay Prashad calls a new type of fascism. Tätä kohti myös muutamat Euroopan valtiot ovat luisumassa.

”Intian Narendra Modi, Turkin Recip Erdoğan ja Yhdysvaltojen Donald Trump ovat kuin samasta puusta veistettyjä. “Narendra Modi of India, Recip Erdoğan of Turkey and Donald Trump of the United States are carved from the same wood. Yhdessä he antavat kasvot uudelle fasismille.”

Prashadin mukaan tämän kehityksen taustalla on äärikeskustan ideologinen umpikuja. According to Prashad, the background to this development is the ideological impasse in the extremist center. Äärikeskusta tai kolmas tie henkilöityi sellaisiin poliitikkoihin kuin Tony Blair, Bill Clinton ja Jacques Chirac. The extreme center or third road was personalized by politicians such as Tony Blair, Bill Clinton and Jacques Chirac. He kuvittelivat pari kymmentä vuotta sitten, että vastakkain asettelujen aika olisi ohi. They imagined a couple of decades ago that the time for confrontation would be over.

”Äärikeskustan mukaan demokraattisia keskusteluja politiikan perusteista ei enää tarvittu. “According to the center, there was no longer any need for democratic debate on the fundamentals of politics. Mahdolliset erimielisyydet koskivat vain strategiaa taloudellisen kasvun kiihdyttämiseksi. Any disagreements only concerned a strategy to accelerate economic growth. Se antoi tilaa teknokraateille ja kansainvälisille pankkiireille. It provided room for technocrats and international bankers. Finanssieliitin, keskuspankkien ja luottoluokituslaitosten painostamina hallitusten oli keskityttävä tasapainattomaan budjettialijäämiään yksityistämällä julkista omaisuuttaan. Under pressure from the financial union, central banks and credit rating agencies, governments had to focus on their unbalanced budget deficits by privatizing their public assets. Jos hallitukset luisuivat kaidalta tieltä, globaalit luottoluokituslaitokset palauttivat ne ruotuun uhkaamalla alentaa valtion luottoluokitusta. If governments slipped the wrong way, global credit rating agencies put them back on track, threatening to downgrade their sovereign rating. Puolueiden vaikutusvalta kaventui lähes olemattomaksi. The influence of the parties was almost non-existent. Ne toistivat kaikkialla vain samaa mantraa: vähemmän veroja rikkaille, vähemmän säätelyä elinkeinoelämään, vähemmän sosiaaliturvaa köyhille, enemmän varoja poliisille ja armeijalle. Everywhere they repeated the same mantra: less taxes for the rich, less regulation for the business, less social security for the poor, more money for the police and the military. Vuosituhannen vaihteen hullut sodat ja finanssikriisi tuhosivat lopulta äärikeskustan unelmat. The millennium mad wars and the financial crisis eventually destroyed the dreams of the extremist center. Se oli luonut maailman, jota se ei voinut hallita. It had created a world it could not control. Globaali eliitti jaksoi yhä hymyillä Davosin vuosittaisissa kokouksissa, mutta äänensävyt olivat synkemmät. The global elite continued to smile at Davos' annual meetings, but the tone was darker. Äärikeskustan aika oli ohi.”

Prashadin mielestä äärikeskustan umpikuja avaa nyt ovia uudentyyppiselle fasismille. According to Prashad, the impasse in the extremist center is now opening the door to a new kind of fascism. Se ruokkii ehdottomia vastakkain asetteluja. It feeds absolute confrontation. Toisessa päässä on äärioikeisto, toisessa uudenlainen vasemmisto. At one end is the far right, at the other a new kind of left. Yhdysvalloissa ääripäät henkilöityvät Donald Trumpiin ja Bernie Sandersiin. In the United States, the extremes are personalized by Donald Trump and Bernie Sanders. Trumpilla on eurooppalaiset vastineensa esimerkiksi Ranskan Jean-Marie Le Penissä, Unkarin Viktor Orbánissa ja Puolan Jaroslaw Kaczynskissa. Trump has European counterparts in, for example, Jean-Marie Le Pen in France, Viktor Orbán in Hungary and Jaroslaw Kaczynski in Poland.

”Donald Trumpin ja hänen eurooppalaisten kollegojensa ihanteena on vahva rasistinen valtio, jossa sosiaaliset etuudet jaettaisiin vain niin sanotulle kantaväestölle. “The ideal of Donald Trump and his European colleagues is a strong racist state where social benefits would be distributed only to the so-called indigenous population. Siirtolaiset pitäisi pysäyttää jo rajalla. Äärioikeisto vastustaa myös äänekkäästi finanssikapitalismia ja vaatii esimerkiksi globaalien pankkien muuttamista kansallisiksi pankeiksi. The extreme right is also vehemently opposed to financial capitalism, demanding, for example, the transformation of global banks into national banks. Samoin vaaditaan kulttuurin ja koulutusmenojen leikkauksia. Similarly, cuts in culture and education are required. Vasemmassa laidassa on Kreikan Syrizan, Italian demokraattisen puolueen ja Espanjan Podemoksen kaltaisia puolueita. Yhteiskunnan äärilaidat elävät jo täysin erilaisessa sosiaalisessa todellisuudessa. The extremes of society are already living in a completely different social reality. Donald Trumpia ja Bernie Sandersia ei yhdistä mikään. Donald Trump and Bernie Sanders are united. Kultaisen aamunkoiton puoluetta johtava Ilias Kasidiar ja Syrizan Alexis Tsipras elävät kuin eri maailmoissa.”

Entä mikä nyt on akuuttia uudentyyppisen fasismin torjunnassa? What now is acute in the fight against a new type of fascism? Vijay Prashad tiivistää sanomansa näin. Vijay Prashad summed up his message this way.

”Vähemmistökulttuurit, koulutus ja edistyksellinen ajattelu ovat kaikkialla uhanalaisia. “Minority cultures, education and advanced thinking are everywhere endangered. Näiden puolustus on tärkeintä äärioikeiston vastaisessa kamppailussa”. Their defense is paramount in the fight against the extreme right. ”