Koulutus jolla voi muuttaa maailmaa - Mari Kallioinen-Mänttäri
Hei kaikille.
Hienoa, että ootte ottanut aikaa ja tullut kuuntelemaan näistä mahdollisuuksista, mitä tekniikan koulutus antaa työuralla.
Jos mulle olisi joku lukiossa sanonut että susta tulee professori ja dekaani joka siis tarkoittaa ihmisten johtajaa isossa työyhteisössä niin mä olisin aivan varmasti sanonut, että ei voi pitää paikkaansa.
Mulla oli pitkä matikka, mä en ollut siinä hyvä lukiossa. Se ei ollut mun juttu.
Ja mä en silloin vielä ollut tajunnut sitä, että pitkä matikka vaatii itse asiassa muutakin kuin lahjakkuutta.
Se vaatii hyviä istumalihaksia.
Se vaatii sitä, että laskee ja laskee ja laskee ja laskee ja tekee uudestaan, että oppii.
Mä en silloin tätä vielä tajunnut.
Mutta mulla oli varmaan maailman parhaita kemian opettajia ja biologian opettaja.
Molemmat naisia, aivan mahtavia tyyppejä, jotka sai mut innostumaan kemiasta ja biologiasta.
Mä olin partiossa. Mun elämästä Silloin nuorena iso osa kului ystävien kanssa metsässä.
Ja muut lähti baariin, me lähettiin jonnekin metsään teltan kanssa tai eräkämpälle.
Ja mä sain siltä ajalta paljon.
Ja mä sain sieltä myös sen, että mä tajusin, että mä haluan, että tää ympäristö säilyy.
Että mun lapset voi viettää samanlailla aikaa tällaisessa ympäristössä ja nähdä tämän kaiken kauniin.
Ja niidenkin lapset vielä edelleen voi.
Siitä on aikaa, kun mä olin lukiossa, se oli 90-luvun alussa ja jo silloin oli kauheasti kaikkia ympäristöongelmia, mistä sitten uutisissa puhuttiin koko ajan.
Ja usein ne uutisten esiintyjät oli, tiedättekö sellaisia jotka tuli hirmu vakavalla naamalla kertomaan, että meillä on ongelma, meillä on ongelma.
Kukaan ei sanonut, että meillä on ratkaisu. Ei kukaan.
Ja se oli musta ihan järkyttävää. Varmaan niitä ratkaisuja on ollut silloinkin, mutta sitä ei tuotu esille.
Mä halusin olla joku, joka voi ratkaista niitä asioita ja siksi musta tuli kemiantekniikan diplomi-insinööri.
Mulla on koulutus, joka mahdollistaa sen, että mä tiedän, miten vesi puhdistetaan.
Mä tiedän, miten me otetaan talteen arvokkaita komponentteja jätteistä.
Mä tiedän, mitä me hyödynnetään sivuvirrat, ollaan resurssitehokkaita, säästetään energiaa siellä.
Ne prosessiratkaisut ja se kemian ymmärrys, minkä mun koulutus on antanut, niin se on antanut mulle toivon.
Mulla on toivo siitä, että nämä asiat voidaan tehdä paremmin.
Me osataan tehdä ne paremmin, me tiedetään nyt jo.
Tekniikan koulutuksen saaneet insinöörit tietää nyt jo että miten me oikeasti voidaan tehdä nykyistä paremmin.
Sitten on paljon sellaista yhteiskunnallista, mihin tekniikan alan ihmisten täytyy vaikuttaa että kaikki ymmärtää, että nämä täytyy ottaa käyttöön nämä uudet teknologiat.
Tää koulutus, minkä mä olen saanut niin mahdollistaa sen että mä tiedän, että et me voidaan muuttaa maailmaa.
Me voidaan tehdä asiat turvallisesti. Me voidaan ratkaista ne.
Ja mä oon hirveän tyytyväinen siitä, että mä oon päätynyt tänne tekniselle alalle vaikka se nyt sen lukion ekalla ei ollutkaan niin itsestään selvää.
Enkä ole ihan varma, että ajatteliko se pitkän matikan opettajakaan niin, että tästä tytöstä tulee professori.
Mä en tuntenut Lappeenrantaa, enkä tiennyt teekkariasioista yhtään mitään, kun mä tulin opiskelemaan.
Mutta mä ajattelen, että oli hirveän helppo tulla.
Täällä rakennettiin yhteisöllisyyttä. Opiskelijatapahtumissa oli hirveästi kaikkea fukseille tarkoitettuja juttuja.
Toki kemiantekniikan opiskelijat vietti paljon aikaa laboratoriossa ja katto kun tippa tippuu tai liuos muuttaa väriä.
Ja totta kai siinä sitten on aikaa myös tutustua kavereihin ja löytää yhteisö.
Mut oli helppo tulla ja helppo olla.
Ja mullehan kävi sitten niin, että mä jäin tähän yliopistoon ja lähdin täällä akateemiselle uralle koska mä halusin muuttaa maailmaa sillä kemian tekniikan osaamisella.
Ja jos ajattelen sitä, että mitä se että musta tuli tekniikan tohtori ja professori on sen lisäksi vielä antanut että olen tän teknologian ratkaisujen kehittämisen kautta voinut mahdollistaa parempaa maailmaa ja voin edelleen niin tehdä.
Niin sit mä oon saanut myös toisen työkalun, millä muuttaa maailmaa ja se on se, että mä voin vaikuttaa koulutukseen.
Koska koulutus on kaiken A ja O. Ihmisten pitää tietää, mitä voidaan tehdä, että voidaan tehdä.
Ja mulla on mahdollisuus antaa siitä, mitä mulle on opetettu, eteenpäin nuoremmille ihmisille jotka mun jälkeen muuttaa maailmaa ja kehittää kaikkea vielä pidemmälle kuin mitä mun sukupolvi ehtii tehdä.
Musta on innostavaa saada olla töissä yhteisössä, mikä on täynnä huippuosaajia ja jotka kaikki on tekemässä maailmaa paremmaksi sillä osaamisellaan ja kehittämässä yhä parempaa osaamista mahdollistamaan meille parempaa elämää yhteiskunnassa.
Ja nyt tänään sitten teen enemmän sitä ihmisten johtamista ja ihmisten kanssa olemista kuin sitä varsinaista teknologiakehitystä ja tutkimusta.
Ja siinä työssä, aika moni edellinenkin puhuja on sanonut, että ihmiset on ne mikä on parasta siinä työssä.
Niin ne on tässä dekaanin ja johtajankin työssä.
Mä ajattelen niin, että dekaanin työssä se, mikä on mun taustakoulutus niin ei oikeastaan se juttu vaan tässä se juttu on se, että mulla on valmius kuunnella ja halu ratkaista ja toimia.
Ja mulla on usko niihin mun ihmisiin ja siihen, että et me osataan ja me tehdään.
Ja haluaisin sanoa teille kaikille, että kun mietitte sitä teidän uraa, niin älkää rajatko itseltänne mitään pois.
Niin kuin edellisetkin puhujat sanoivat, älkää miettikö:
"No mä teen tän koulutuksen ja sit mä tällä koulutuksella teen tätä asiaa, mihin just tää koulutus on suunniteltu."
Kun ei se mee niin, kun aika paljon on kiinni siitä että mitä te itse haluatte?
Mikä teitä motivoi? Mikä teitä sytyttää ja mikä on teidän asenne?
Koska asenne ratkaisee aina.
Jos ei kaikkea, heti osaa. Jos ei kaikkea heti tiedä.
Aina voi oppia, kun on oikea asenne.
Sama juttu ihmisten kanssa, ihmisten kanssa tulee kyllä toimeen.
Kun on asenne et ihmisten kanssa tulee toimeen ja hommat hoidetaan.
Ei se ole oikeastaan sen kummempaa. Kaikki on aina meistä itsestä kiinni.
Ja oikeastaan melkein mihin tahansa voi päästä.
Joskus mietin, että se on melkein vaarallinenkin ajatus, että kuvittele itsesi jonnekin minne haluaisit koska ihan oikeasti sinne voi lopulta päätyä.
Ja joskus se voi tuntua hurjalta, mutta uskaltakaa.
Olkaa rohkeita ja ja älkää jääkö sellaiseen loukkuun että mä en ole nyt tänään hyvä tässä, sen takia mä en voi jotakin.
Kyllä te voitte, te voitte just sitä mitä te haluatte. Menkää niiden omien unelmienne perässä.
Kiitos.
