Ensimmäinen luku (3/10): Poika joka elää Kapitel 1 (3/10): Der Junge, der lebt Chapter One (3/10): A Boy Who Lives 第1章（3/10）：生きる少年 Rozdział 1 (3/10): chłopiec, który żyje Глава 1 (3/10): мальчик, который живет Kapitel ett (3/10): En pojke som lever 第一章 (3/10)：大难不死的男孩

Herra Dursley istui aina selin ikkunaan yhdeksännessä kerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan. ||||mit dem Rücken zu||||| ||sat|||to the window|||| Mr. Dursley always sat with his back to the window in his office on the ninth floor. Mr. Dursley satt alltid i bakfönstret i sitt arbetsrum på nionde våningen. Jos hän ei olisi istunut niin, hänen olisi sinä aamuna ollut vaikea keskittyä poriin. ||||had sat|||||that morning|||| If he hadn’t, he might have found it harder to concentrate on drills that morning. Om han inte hade suttit så hade han haft svårt att koncentrera sig på Björneborg den morgonen. Selin istuessaan hän ei nähnyt pöllöjä, jotka liihottivat taivaalla kirkkaassa päivänvalossa, vaikka alhaalla kadulla kulkevat ihmiset kyllä näkivät ne ja osoittelivat ja toljottivat suu ammollaan kun pöllö toisensa perään liisi heidän ylitseen. ||||had not seen|owls|||||||||||||||||||||owls||||| He didn’t see the owls swooping past in broad daylight, though people down in the street did; they pointed and gazed open-mouthed as owl after owl sped overhead. Sittande på ryggen såg han inte ugglorna som figgade på himlen i starkt dagsljus, även om människorna som gick ner på gatan såg dem och pekade och stack deras munnar vidöppna när ugglan lutade över dem en efter en. Useimmat heistä eivät olleet koskaan nähneet pöllöä edes yöllä. |||||seen|an owl|"even"| Most of them had never seen an owl even at nighttime. De flesta av dem hade aldrig sett en uggla ens på natten. Mutta herra Dursleyn aamupäivä oli aivan tavallinen ja pöllötön. ||||||ordinary||owl-free Mr. Dursley, however, had a perfectly normal, owl-free morning. Men herr Dursleys morgon var helt vanlig och ugglefri. Hän rähjäsi viidelle ihmiselle. ||to five|to five people He yelled at five different people. Han rusade till fem personer. Hän soitti useita tärkeitä puheluita ja rähisi taas vähän. He made several important telephone calls and shouted a bit more. Han ringde flera viktiga samtal och knorrade lite igen. Hän oli oikein hyvällä tuulella lounastuntiin saakka. He was in a very good mood until lunchtime. Han var på väldigt gott humör fram till lunch. Silloin hän päätti jaloitella ja kävellä kadun toiselle puolelle ostamaan sämpylän vastapäisestä pullapuodista. When he thought he’d stretch his legs and walk across the road to buy himself a bun from the bakery. Det var då han bestämde sig för att gå runt och gå tvärs över gatan för att köpa en bulle från bullbutiken mittemot.

Hän ei muistanut viittaihmisiä ollenkaan ennen kuin näki taas ryhmän sellaisia pullapuodin vieressä. He’d forgotten all about the people in cloaks until he passed a group of them next to the baker’s. Han mindes inte alls de mantelklädda personerna förrän han såg en grupp av dem bredvid bullbutiken igen. Hän mulkoili heitä vihaisesti kulkiessaan ohi. ||them||| He glared at them angrily as he passed. Han stirrade på dem när han passerade. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä he tekivät hänet levottomaksi. ||did not know|||||||| He didn't know why, but for some reason they made him uneasy. Han visste inte varför, men av någon anledning gjorde de honom orolig. Tämäkin porukka supatti kiihtyneesti eikä herra Dursley nähnyt ainuttakaan rahankeräysastiaa. This group too||||||||| This group was also hustling frantically and Mr. Dursley didn't see a single money collection container. Även denna grupp rusade upprörd och Mr. Dursley såg inte en enda insamling. Kun herra Dursley kulki takaisin heidän ohitseen iso paperipussiin pakattu donitsi kädessään, hän erotti muutaman sanan heidän supatuksestaan. ||||||||into a paper bag||doughnut||||||| It was on his way back past them, clutching a large doughnut in a bag, that he caught a few words of what they were saying. När Mr. Dursley gick tillbaka förbi dem med en stor munk insvept i en papperspåse i handen, skilde han några ord från kvällsmaten.

“Potterit, niin juuri, niin minä kuulin–” The Potters||||| “The Potters, that’s right, that’s what I heard —” "Potters, det stämmer, det är vad jag hörde..."

“–aivan, heidän poikansa, Harry–” “— yes, their son, Harry —” "- Okej, deras son, Harry..."

Herra Dursley pysähtyi kuin naulittuna. Mr. Dursley stopped dead. Mr. Dursley stannade som om han var spikad. Häneen hulmahti pelko. Fear flooded him. Rädslan överväldigade honom. Hän kääntyi katsomaan kuiskuttajia ikään kuin olisi halunnut sanoa heille jotain, mutta päätti että oli viisainta vaieta. |||||||wanted to||to them||||||| He looked back at the whisperers as if he wanted to say something to them, but thought better of it. Han vände sig om för att titta på viskarna som om han ville säga något till dem, men bestämde sig för att det var klokast att vara tyst. Hän ryntäsi kadun yli, riensi työhuoneeseensa, äyskähti sihteerilleen, ettei häntä saisi häiritä, tarttui puhelimeensa ja ehti melkein valita kotinumeronsa, kunnes muuttikin mielensä. |||||to his office||||||||his phone|||||home phone number||| He dashed back across the road, hurried up to his office, snapped at his secretary not to disturb him, seized his telephone, and had almost finished dialing his home number when he changed his mind. Han rusade över gatan, rusade till sitt kontor, rusade till sin sekreterare för att inte bli störd, tog sin telefon och hann nästan slå sitt hemnummer tills han ändrade sig. Hän pani kuulokkeen takaisin paikoilleen ja siveli viiksiään ja mietti... ei, nyt hän oli typerä. He|||||||||||||| He put the receiver back down and stroked his mustache, thinking... no, he was being stupid. Han satte på sig headsetet igen och borstade mustaschen och tänkte ... nej nu var han dum. Ei Potter niin erikoinen nimi ollut. Potter wasn’t such an unusual name. Potter var inte ett så speciellt namn. Oli varmasti paljon Potter-nimisiä ihmisiä, joilla oli Harry-niminen poika. ||||named||||Harry|named| He was sure there were lots of people called Potter who had a son called Harry. Det måste ha varit många som hette Potter som hade en son som hette Harry. Ja kun asiaa oikein ajatteli, niin eihän hän ollut varma, että hänen vaimonsa sisarenpojan nimi edes oli Harry. |||||||||||||sister's nephew|||| Come to think of it, he wasn’t even sure his nephew was called Harry. Och när han tänkte på det var han inte säker på att hans frus systerdotter ens hette Harry. Hän ei ollut nähnyt poikaa koskaan. He’d never even seen the boy. Han hade aldrig sett en pojke. Nimi saattoi olla Harvey. |||Harvey It might have been Harvey. Namnet kan vara Harvey. Tai Harold. |Or Harold. Or Harold. Det här är Harold. Ei ollut mitään syytä huolestuttaa vaimoa, joka hermostui aina kun hänen sisarensa vain mainittiinkin. |||||his wife||||||her sister|| There was no point in worrying Mrs. Dursley; she always got so upset at any mention of her sister. Det fanns ingen anledning att oroa sig för hustrun, som var nervös när hennes syster precis nämndes. Herra Dursley ei voinut moittia rouvaansa–jos hänellä olisi itsellään ollut sellainen sisar... mutta silti, niin paljon väkeä viitat päällä... |||||his wife||||"by himself"||||||||||wearing cloaks He didn’t blame her — if he’d had a sister like that... but all the same, those people in cloaks... Mr. Dursley kunde inte skylla på sin dam - om han hade haft en sådan syster själv ... men ändå, så många människor hänvisar ...

Iltapäivällä hänen oli paljon vaikeampi keskittyä poriin, ja kun hän poistui työpaikaltaan kello viisi, hän oli yhä niin huolissaan että käveli suoraan päin jotakuta heti astuttuaan ovesta ulos. ||||more difficult||to Pori|||||from work|||||||||walked into||||||out the door| He found it a lot harder to concentrate on drills that afternoon and when he left the building at five o’clock, he was still so worried that he walked straight into someone just outside the door. På eftermiddagen var det mycket svårare för honom att fokusera på Björneborg och när han lämnade jobbet vid femtiden var han fortfarande så orolig att han gick direkt till någon så fort han klev ut genom dörren.

“Anteeksi”, hän murahti, kun piskuinen vanhus horjahti ja oli kaatua. |||||||||"to fall over" “Sorry,” he grunted, as the tiny old man stumbled and almost fell. "Förlåt," mumlade han när den lilla gubben vacklade och skulle krascha. Herra Dursleylta meni hetki tajuta, että vanhalla miehellä oli yllään violetti viitta. |from Mr. Dursley|took||realize||old|old man||||cloak It was a few seconds before Mr. Dursley realized that the man was wearing a violet cloak. Det tog en stund för Mr. Dursley att inse att den gamle mannen hade en lila kappa. Mies ei näköjään mennyt lainkaan tolaltaan, vaikka hänet oli miltei tyrmätty. He didn’t seem at all upset at being almost knocked to the ground. Mannen verkade inte alls vara upprörd trots att han nästan var utslagen. Hänen kasvonsa päinvastoin levisivät autuaaseen hymyyn ja hän sanoi kitisevällä äänellä, joka sai ohikulkijat tuijottamaan: “Älä turhaan pyytele anteeksi, mies hyvä, sillä mikään ei voi minua tänään harmittaa! |||||into a smile|||||||||||||||||||||| On the contrary, his face split into a wide smile and he said in a squeaky voice that made passersby stare, “Don’t be sorry, my dear sir, for nothing could upset me today! Tvärtom, hans ansikte spred sig till ett saligt leende och han sa med en pipande röst som fick förbipasserande att stirra: ”Be inte förgäves om ursäkt, gumman, för ingenting kan störa mig idag! Riemuitse, sillä tiedät-kai-kuka on vihdoin poissa! Rejoice, for You-Know-Who has gone at last! Gläd dig, för du vet-vem-vem som äntligen är borta! Jopa jästien niin kuin sinun tulisi juhlia tätä ihanaa onnenpäivää!” |||||"should"|celebrate|||lucky day Even Muggles like yourself should be celebrating, this happy, happy day!” Till och med som om du skulle fira denna underbara dag av lycka!"

Halattuaan herra Dursleyn keskiruumista vanhus marssi matkoihinsa. And the old man hugged Mr. Dursley around the middle and walked off. Efter att ha kramat Mr. Dursleys mellankropp, marscherade den gamle mannen på sina resor.