×

我們使用cookies幫助改善LingQ。通過流覽本網站,表示你同意我們的 cookie 政策.


image

Ykkösaamun Kolumni, Kuntavaaliehdokas näin keräät irtoääniä

Kuntavaaliehdokas näin keräät irtoääniä

Yli 30 000 suomalaista valmistautuu kampanjoimaan kevään kuntavaaleissa.

Vaikka ehdokkaiden kokonaismäärä on vähentynyt, käytännössä jokainen meistä tuntee yhden tai

useamman valtuustoon pyrkivän.

Kevään vaaleja leimaa vaisuus.

Selkeitä vaaliteemoja on vaikea löytää, kun sote-palvelut ovat siirtymässä alueuudistuksen myötä maakunnille.

Tämä uudistus on vielä monelta osin kysymysmerkki, minkä seurauksena kuntapolitiikka vaikuttaa epämääräiseltä.

Julkistalous on käymässä läpi niin suuria muutoksia, että kunnat näyttävät jäävän niiden jalkoihin.

Siitä huolimatta kunnissa tehdään suurin osa niistä päätöksistä, jotka näkyvät elinpiirissämme.

Vanhustenhoidon arvellaan nousevan kevään tärkeimmäksi teemaksi, mutta myös

koulutuksella sekä lasten julkisilla palveluilla on varmasti vaaleissa avainrooli.

Huoli nuorisosta on ylipäätään noussut isoksi puheenaiheeksi.

Julkinen mielipide on vahvasti näiden ihmisryhmien olojen parantamisen puolella.

Kuntien arjessa sekä vanhuksia että nuorisoikäluokkia koskevat etenkin kulttuuri- ja

vapaa-aikapalvelut.

Kun terveydenhuolto lähtee kuntapolitiikasta, muiden palveluiden merkitys tietysti korostuu.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana vieraillut lukemattomissa kouluissa ympäri maan.

On hämmästyttävää, miten erilaista elämää eri puolilla Suomea eletään.

Paikallispolitiikkaa ajatellen mitään yhteistä koko maata kattavaa säveltä ei varmasti ole

löydettävissä.

Suuret kaupungit painivat aivan erilaisten ongelmien parissa kuin muutamien tuhansien asukkaiden kylä-Suomi.

Koulujen näkökulmasta syytä huoleen on silti selvästi ilmassa.

Koulutusleikkaukset nakertavat opetuksen määrää ammattikouluissa niin paljon, että täysiä koulupäiviä ei

läheskään kaikille voida enää tarjota.

Osa-aikatöiden rinnalle on tulossa osa-aikakoulutus. Fiksulle kuntavaaliehdokkaalle kulttuuri onkin hyvä vaaliteema.

Kirjasto-, museo- ja kulttuuripalveluihin panostamista kannattaa ylivoimainen enemmistö suomalaisista.

Lähes jokainen meistä pitää kulttuuria kotiseutunsa elinvoimaisuuden avaintekijänä.

Suurin yhteisymmärrys vallitsee kulttuuripalveluiden tasapuolisessa jakamisessa eri

ikäryhmille.

Nuorison syrjäytymisen ehkäisyssä ne ovat niin ikään tehokas lääke. Kulttuuri onkin muuttunut yhä selvemmin peruspalveluksi, joka lisää hyvinvointia.

Näin ajattelee yli 80 % suomalaisista, määrä on kasvanut selvästi aiemmista vuosista.

Suomessa on lakkautettu yli sata kirjastoa 2000-luvulla.

Kuntapolitiikassa hiipuvien kirjastojen toimintaa kannattaisikin monipuolistaa ja kehittää eri väestöryhmille.

Tällaisia hankkeita tuskin kukaan vastustaa.

Kuntavaaliehdokkaan näkökulmasta kulttuurin puolesta puhuminen on helppoa, sillä

kulueränä se on hyvin pieni, vain muutaman prosentin luokkaa kuntabudjetissa.

Ääniä on siis kaiken huipuksi luvassa varsin halpaan hintaan.

Suomen halki näyttää tältä osin puhaltavan muutoksen tuulet.

Kun julkistaloutta on leikattu vuosikausia, taidealan ihmiset ovat veitsi kurkulla odottaneet vuoroaan.

Muualla Euroopassa valtiot ovat tehneet merkittäviä leikkauksia kulttuuriin, jopa suoranaisia

alasajoja.

Suomi on tehnyt tässä poikkeuksen, ja nyt alkaa näyttää, että kulttuuriala tulee selviytymään lamavuosista hämmästyttävän hyvin.

Hallituksen kärkihanke on tuonut kulttuuriin selvää myötätuulta.

Tavoite on tehdä kulttuurista ennakkoluulottomasti erilaisia julkisia palveluja, ja se kantaa hedelmää.

Mittaluokaltaan nämä hankkeet ovat aivan kosmeettisia, mutta niillä on hämmästyttävän

selvästi havaittavia vaikutuksia ihmisten mielipiteisiin.

Kokonaisuutena kulttuurialan työllisyys on harvoja kasvavia elinkeinoja Suomessa ja

muuallakin Euroopassa.

Tällä hetkellä se työllistää melkein 4 % suomalaisista, ja mitä suurempaa kaupunkia tarkastellaan, sitä suurempi on kulttuurityöläisten osuus.

Helsinkiläisistä jopa joka kymmenes työskentelee kulttuurialalla.

Kulttuuri ei siis ole kuluerä, vaan ennemmin kasvavien seutujen talousmoottori.

Suomen tulevaisuus on selvästi luovien alojen käsissä.

Luovien alojen ja taiteen merkitystä yhteiskunnalle on mahdotonta mitata.

Erilaiset lisäarvon mittarit ovat todellisuudessa pelkkä uskomusjärjestelmä, kuten professori Pauli

Rautiainen on huomauttanut.

Nykyisen talouspuheen aikana onkin ihmeellistä ja huojentavaa huomata, että julkinen mielipide tukee kulttuuria itseisarvona.

Poliitikkojen suussa puhe näyttää automaattisesti kääntyvän tuottavuuteen – mutta kansa tietää

selvästi paremmin.

Sivistykselle ei ajatteleva ihminen yritä laittaa hintalappua. Huomaan tämän myös arjessa työskennellessäni nuorten parissa.

Heidän ajatteluaan ja maailmankuvaansa rakentaa ennen kaikkea kulttuuri ja taide.

He opiskelevat niitä omaehtoisesti niinäkin päivinä, kun yhteiskunta ei pysty tarjoamaan heille kokonaista

koulupäivää.

Aleksis Salusjärvi: Kuntavaaliehdokas näin keräät irtoääniä, Ykkösaamun kolumni 14.3.2017

Kuntavaaliehdokas näin keräät irtoääniä Candidate for local elections - how to collect votes in bulk

Yli 30 000 suomalaista valmistautuu kampanjoimaan kevään kuntavaaleissa.

Vaikka ehdokkaiden kokonaismäärä on vähentynyt, käytännössä jokainen meistä tuntee yhden tai

useamman valtuustoon pyrkivän.

Kevään vaaleja leimaa vaisuus.

Selkeitä vaaliteemoja on vaikea löytää, kun sote-palvelut ovat siirtymässä alueuudistuksen myötä maakunnille.

Tämä uudistus on vielä monelta osin kysymysmerkki, minkä seurauksena kuntapolitiikka vaikuttaa epämääräiseltä.

Julkistalous on käymässä läpi niin suuria muutoksia, että kunnat näyttävät jäävän niiden jalkoihin.

Siitä huolimatta kunnissa tehdään suurin osa niistä päätöksistä, jotka näkyvät elinpiirissämme.

Vanhustenhoidon arvellaan nousevan kevään tärkeimmäksi teemaksi, mutta myös

koulutuksella sekä lasten julkisilla palveluilla on varmasti vaaleissa avainrooli.

Huoli nuorisosta on ylipäätään noussut isoksi puheenaiheeksi.

Julkinen mielipide on vahvasti näiden ihmisryhmien olojen parantamisen puolella.

Kuntien arjessa sekä vanhuksia että nuorisoikäluokkia koskevat etenkin kulttuuri- ja

vapaa-aikapalvelut.

Kun terveydenhuolto lähtee kuntapolitiikasta, muiden palveluiden merkitys tietysti korostuu.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana vieraillut lukemattomissa kouluissa ympäri maan.

On hämmästyttävää, miten erilaista elämää eri puolilla Suomea eletään.

Paikallispolitiikkaa ajatellen mitään yhteistä koko maata kattavaa säveltä ei varmasti ole

löydettävissä.

Suuret kaupungit painivat aivan erilaisten ongelmien parissa kuin muutamien tuhansien asukkaiden kylä-Suomi.

Koulujen näkökulmasta syytä huoleen on silti selvästi ilmassa.

Koulutusleikkaukset nakertavat opetuksen määrää ammattikouluissa niin paljon, että täysiä koulupäiviä ei

läheskään kaikille voida enää tarjota.

Osa-aikatöiden rinnalle on tulossa osa-aikakoulutus. Fiksulle kuntavaaliehdokkaalle kulttuuri onkin hyvä vaaliteema.

Kirjasto-, museo- ja kulttuuripalveluihin panostamista kannattaa ylivoimainen enemmistö suomalaisista.

Lähes jokainen meistä pitää kulttuuria kotiseutunsa elinvoimaisuuden avaintekijänä.

Suurin yhteisymmärrys vallitsee kulttuuripalveluiden tasapuolisessa jakamisessa eri

ikäryhmille.

Nuorison syrjäytymisen ehkäisyssä ne ovat niin ikään tehokas lääke. Kulttuuri onkin muuttunut yhä selvemmin peruspalveluksi, joka lisää hyvinvointia.

Näin ajattelee yli 80 % suomalaisista, määrä on kasvanut selvästi aiemmista vuosista.

Suomessa on lakkautettu yli sata kirjastoa 2000-luvulla.

Kuntapolitiikassa hiipuvien kirjastojen toimintaa kannattaisikin monipuolistaa ja kehittää eri väestöryhmille.

Tällaisia hankkeita tuskin kukaan vastustaa.

Kuntavaaliehdokkaan näkökulmasta kulttuurin puolesta puhuminen on helppoa, sillä

kulueränä se on hyvin pieni, vain muutaman prosentin luokkaa kuntabudjetissa.

Ääniä on siis kaiken huipuksi luvassa varsin halpaan hintaan.

Suomen halki näyttää tältä osin puhaltavan muutoksen tuulet.

Kun julkistaloutta on leikattu vuosikausia, taidealan ihmiset ovat veitsi kurkulla odottaneet vuoroaan.

Muualla Euroopassa valtiot ovat tehneet merkittäviä leikkauksia kulttuuriin, jopa suoranaisia

alasajoja.

Suomi on tehnyt tässä poikkeuksen, ja nyt alkaa näyttää, että kulttuuriala tulee selviytymään lamavuosista hämmästyttävän hyvin.

Hallituksen kärkihanke on tuonut kulttuuriin selvää myötätuulta.

Tavoite on tehdä kulttuurista ennakkoluulottomasti erilaisia julkisia palveluja, ja se kantaa hedelmää.

Mittaluokaltaan nämä hankkeet ovat aivan kosmeettisia, mutta niillä on hämmästyttävän

selvästi havaittavia vaikutuksia ihmisten mielipiteisiin.

Kokonaisuutena kulttuurialan työllisyys on harvoja kasvavia elinkeinoja Suomessa ja

muuallakin Euroopassa.

Tällä hetkellä se työllistää melkein 4 % suomalaisista, ja mitä suurempaa kaupunkia tarkastellaan, sitä suurempi on kulttuurityöläisten osuus.

Helsinkiläisistä jopa joka kymmenes työskentelee kulttuurialalla.

Kulttuuri ei siis ole kuluerä, vaan ennemmin kasvavien seutujen talousmoottori.

Suomen tulevaisuus on selvästi luovien alojen käsissä.

Luovien alojen ja taiteen merkitystä yhteiskunnalle on mahdotonta mitata.

Erilaiset lisäarvon mittarit ovat todellisuudessa pelkkä uskomusjärjestelmä, kuten professori Pauli

Rautiainen on huomauttanut.

Nykyisen talouspuheen aikana onkin ihmeellistä ja huojentavaa huomata, että julkinen mielipide tukee kulttuuria itseisarvona.

Poliitikkojen suussa puhe näyttää automaattisesti kääntyvän tuottavuuteen – mutta kansa tietää

selvästi paremmin.

Sivistykselle ei ajatteleva ihminen yritä laittaa hintalappua. Huomaan tämän myös arjessa työskennellessäni nuorten parissa.

Heidän ajatteluaan ja maailmankuvaansa rakentaa ennen kaikkea kulttuuri ja taide.

He opiskelevat niitä omaehtoisesti niinäkin päivinä, kun yhteiskunta ei pysty tarjoamaan heille kokonaista

koulupäivää.

Aleksis Salusjärvi:  Kuntavaaliehdokas näin keräät irtoääniä, Ykkösaamun kolumni 14.3.2017